Kuultuaan nuo sanat kirosi Zibalbay raivoissaan, mutta Maya aivankuin hytkähti ilosta.
"Sanon sinulle, että olen Zibalbay ja palannut takaisin, sinun herrasi, enkä kukaan muu", hän huusi, "ja nyt teet viisaasti, jos täytät käskyni."
Mies tuijotti ja epäröi, kunnes perämies sanoi hänelle:
"Hullu, tahdotko päästä kalojen ruuaksi? Se on päällikkö Zibalbay, joka on palannut kuolleista."
Silloin syöksyi mies avaamaan portin niin nopeasti kuin hän kauhuissaan kykeni.
"Anteeksi, isä, anteeksi", hän huusi, langeten polvilleen, "mutta päällikkö Tikal, joka hallitsee Teidän sijassanne, on ilmoittanut Teidän kuolleen erämaahan ja kieltänyt Teidän nimeänne mainitsemasta koko kaupungissa."
Zibalbay astui hänen ohitsensa sanaa sanomatta. Kun hän oli kulkenut ohi marmoriportaiden, kääntyi hän perämiehen puoleen, sanoen: "Toimittakaa tuolle miehelle huomenna selkäsauna, jotta hän tästälähin oppisi pitämään virastaan vaarin!"
Toisella puolen kaupungin muuria kulki laaja katu, jonka vierellä seistä törröttivät valkeasta kivestä rakennetut komeat talot, ja joka katu vei peninkulman päässä olevalle kaupungin keskustorille. Tätä katua pitkin me astelimme nopeasti ja äänettä, ja kulkiessamme huomasin minä ruohon siellä täällä kasvaa rehoittavan ja monen suuren talon olevan aution. Vaikka muutamasta ristikko-ikkunasta tunkeutuikin ulos valoa, ei voinut nähdä ainoatakaan ihmiselon merkkiä.
"Tässä tuo kaupunki on", kuiskasi englantilainen minulle, "mutta missä ovat sen asujamet?"
"Epäilemättä viettävät he häitä suuressa palatsissa", minä vastasin.
"Hiljaa, minä kuulen ääniä."