Tikal mietti hetken, katsellen epäillen Mayaa, jonka kalpeista kasvoista hänen oli vaikea irroittaa katsettaan.
"Tahdotteko minun poistuvan?" kysyi Maya.
"Minä en tahdo", sanoi Zibalbay, "seiso paikallasi, tytär."
Silloin Tikal ei epäröinyt enään, vaan käski asemiehiä peräytymään niin kauas etteivät kuulisi, ja sanoi: "Kuulkaahan, Zibalbay; ennenkuin eilen kokoonnuimme pyramiidin huipulle, tapasin tyttärenne Mayan ja puhuin hänen kanssaan, sanoen rakastavani häntä kuten aina, vaikkakin luulin hänen kuolleen ja valtiollisten asioiden takia otin silloin toisen naisen vaimokseni. Tein hänelle seuraavan tarjouksen: Jos hän tahtoisi tulla vaimokseni, eroaisin minä nykyisestä vaimostani Nahuasta. Ennen kaikkea minä huomautin, että luovuttaisin päällikkyyteni Teille, Zibalbay, jolleka se oikeutta myöten kuuluu, koko elämänne ajaksi, enkä vastustaisi Teitä enempää kuin toimiannekaan missään suhteessa. Sanoin hänelle myös toiselta puolen, että jos hän kieltäytyisi tulemasta vaimokseni, en luovuttaisi mitään, vaan tekisin voitavani surmatakseni Teidät, hänet ja nuo muukalaiset ystävänne. Hän vastasi minulle kieltävästi, sanoen olevansa valmis kaikkein pahimpaan. Mitä sitten tapahtui, tiedätte Te, Zibalbay, ja tiedätte myös vaaran, joka Teitä tällä hetkellä uhkaa, että koko elämänne riippuu hiuskarvan varassa."
Hän vaikeni, ja Zibalbay, joka oli ihmetellen kuunnellut hänen sanojaan, kääntyi Mayan puoleen, kysyen vihaisesti:
"Puhuuko tämä mies valheita, tytär?"
Kun Maya oli vastaamaisillaan — vaikkeikaan hän tiennyt, mitä piti vastata — keskeytti hänet Tikal:
"Ei hyödytä kysyä häneltä, Zibalbay. Onko luultavaa että hän vastaa rehellisesti, jota vastoin minun puheeni voi todistaa todeksi tämä vieressänne oleva kulkuri, koska hän oli läsnä keskustelussamme. Tämän tarjouksen tein hänelle ja, jottei olisi syytä minkäänlaiseen epäluuloon, teen sen vieläkin sekä hänelle että Teille. Jos hän tulee kanssani naimisiin, eroan minä hänen takiansa Nahuasta, minä luovun hallituksesta ja lasken Teidät vapaasti omalle paikallenne koko elämänne ajaksi, tekemään hullutuksia niin paljon kuin jumalat sallivat. Kaikkeen tähän suostun, koska rakastan häntä, joka on nuoruudestani asti ollut kihlattuni, enemmän kuin mitään muuta, koska hän on silmieni valo ja koska ilman häntä tunnen elämäni ilottomaksi, niinkuin se on ollut aina siitä asti kun luulin hänen kuolleen."
Zibalbay kuuli sen, kohosi seisaalleen, nosti kätensä ylös holvia kohti ja sanoi:
"Oi kiitos sinulle, jumala, joka kuulit rukoukseni ja osoitit minulle pelastuksen tien. Tikal, sinun tahtosi tapahtukoon, ja me vannomme sovintovalamme Sydämen alttarin ääressä. Mattai ja hänen seuralaisensa kylläkin nostavat hälyä, mutta yhteisin voimin me voitamme kaiken. Iloitkaa kanssani, ystäväni Ignatio, sillä nyt kantaa niin suurella tuskalla kylvämämme siemen kultaisen sadon."