"Olkoon niin, armollinen neiti", hän sanoi; "siihen asti odotan. Nyt minun on lähdettävä, sillä saattaa syntyä hälinää kaupungissa, kun nämä uutiset tulevat tiedoksi."
Hetki kului, ja Mattai saapui huoneeseen kuppeja ja rohtoja tuovan miehen seuraamana. Sanaa sanomatta astui hän Zibalbayn luo ja tutki häntä lampun valossa. Sitten kaatoi hän lääkettä hänen suuhunsa ja toivoi hänen virkoavan; mutta sairas ei liikahtanut eikä avannut silmiään.
"Vaikea tapaus", hän sanoi. "Pelkään ettei hän nouse siitä. Miten tämä kaikki kävi?"
"Tahdotteko tietää?" kysyi Maya, puuttuen puheeseen ensi kertaa.
"Käskekää siis palvelijaanne siirtymään edemmäksi, niin kerron Teille.
Isäni pyörtyi kirottuaan minut raivoissaan."
"Ja miksi hän kirosi Teidät, armollinen neiti?"
"Seuraavasta syystä: Meidän vaeltaessamme erämaita otti serkkuni ja kihlaajani Tikal itselleen vaimon, Teidän tyttärenne, joka vihittiin Sydämen Ruhtinattareksi. Mutta tuntuu siltä, Mattai, että vaikka hän antoikin tyttärellenne aseman ja vallan, hän ei kuitenkaan antanut hänelle rakkautta, sillä tänä päivänä tuli tuo vävypoikanne isäni luo ja lupasi meidän kaikkien kuullen päästää hänet takaisin lailliseen asemaansa, panemaan toimeen suunnitelmiaan, oli ne mitä tahansa, jos minä suostuisin tulemaan hänen vaimokseen."
"Hänen vaimokseen!" sanoi Mattai hämmästyen. "Miten voisitte Te tulla hänen vaimokseen, kun hän jo on naimisissa? Voiko sitten olla kahta Sydämen Ruhtinatarta?"
"Ei", vastasi Maya rauhallisesti, "mutta serkkuni Tikalin suunnitelma on erota tyttärestänne tai tappaa hänet — ja samalla Teidätkin, Mattai — jotta hän voisi asettaa minut tyttärenne tilalle."
Mattain kuultua tämän hänen silmänsä välähtivät ja hänen partansakin näytti vapisevan raivosta.
"Ehdottiko hän niin? Uskalsiko hän ehdottaa?" hän sähisi. "Oh! Varokoon hän vain. Minä hänet nostin, ehkä minä voin hänet painaa alaskin. Jatkakaa, neiti."