"Isänihän oli Teidän vihamiehenne, Tikal", hän lisäsi, "ja kun hän on pois tieltä, saatte Te nukkua ja hallita rauhassa."
"Ei aivan niin, armollinen neiti", hän vastasi, "koska hän jätti jälkeensä vieläkin vaarallisemman vallankilpailijan, nimittäin Teidät. En tahdo salata Teiltä, Maya, sitä mitä kuitenkin kohta saatte kuulla, että suuri kansanosa ja samalla joukko ylimyksiä syyttää minua isänne murhasta ja vaatii minua erotettavaksi ja Teitä valittavaksi Sydämen Kaupungin päälliköksi. Joku päivä sitten olisin minä voinut saada heidät vaikenemaan surmauttamalla teidät, mutta nyt se on liian myöhäistä, koska Aika on tullut avuksenne, ja minä saisin, surmattuani Teidät, itse kärsiä saman kohtalon. Kun viimeksi olin täällä, serkku, tein Teille erään kysymyksen, johon Te lupasitte vastata isänne joko toivuttua tai kuoltua, ja tänään olen tullut kuulemaan tuota vastausta. Zibalbayn eläessä tarjosin hänelle ja Teille Teidän kädestänne paljon ja tein tarjoukseni vapaasti. Niin korkeaksi arvioin Teidät, että olin valmis luopumaan vallastani ja antamaan isänne rikkoa lakeja, sekä vetämään päälleni Mattain, hänen tyttärensä ja puolueensa ikuiset vihat. Nyt minun on tehtävä matalampi tarjous: Teille yhtä suuri valta kuin itselleni ja näille ystävillenne mitä ikinä he haluavat. Jos kieltäytyisitte, on siitä tämä seuraus: kansalaissota puhkeaa kaupungissa, kunnes toinen tai toinen on kukistettu, ja nämä muukalaiset surmataan. Mutta, Maya, minä pyydän, ettette kieltäytyisi, sillä minulla on Teille tarjottavana vieläkin enemmän — kuolematon rakkauteni. Pienestä lapsesta asti olen Teitä aina rakastanut, Maya, vaikka Te olettekin minua kylmästi kohdellut;, ja päivä päivältä rakastan minä Teitä yhä enemmän. Minä tosiaankin luulin että Te ja isänne kuolitte noihin erämaihin, sillä minä uskoin Mattaihin, jonka minä nyt tiedän konnaksi, hän kun vannoi kaiken tähdistä lukeneensa. En sittenkään olisi tahtonut mennä naimisiin toisen naisen kanssa, sillä sydämeni suri Teidän menetystänne, ellei Mattai olisi määrännyt tätä avioliittoa nimenomaiseksi ehdoksi, jota täyttämättä minun ei tarvitsisi toivoa pääseväni päälliköksi, koska minulla oli monta kadehtivaa vihamiestä. Kunnianhimo saattoi minut suostumaan, ja katkerasti olen saanut katua heikkouttani kaiken aikaa; sillä vaikka tuo vaimokseni kutsuttu nainen rakastaakin minua, vihaan minä häntä ja tahdon keinolla millä tahansa päästä eroon hänestä. Antakaa anteeksi, että olen rikkonut Teitä vastaan, ja muistakaa vain, että muinoin rakastin ja palvelin Teitä niinkuin Teitä taaskin tulevaisuudessa rakastan ja palvelen; ja Tehän saitte oikeastaan tämän sekaannuksen syntymään, sillä vaikka tein voitavani ja rukoilin Teitä jäämään, päätitte kumminkin lähteä isänne mukana tuolle erämaamatkalle. Olen puhunut, ja kiitän Teitä siitä tarkkaavaisuudesta, jolla olette kuunnellut minua."
"Olette puhunut, serkku", Maya vastasi, "ja sananne ovat olleet kohteliaita. Jos ymmärrän Teitä oikein, olitte joku päivä takaperin epätietoinen siitä, eikö olisi paras surmata minut tähän synkkään holviin."
"Jos valtioviisaus toikin sellaisen ajatuksen mieleeni, Maya, niin ehti rakkaus sen peruuttaa", hän vastasi hämmentyen.
"Myönnätte siis niin olleen", hän sanoi. "No, saattaa taas tulla päivä, jolloin valtioviisaus tuo tämän ajatuksen, eikä väsynyt rakkaus ole kyllin lämmin peruuttamaan sitä. Kuulostaa siltä, että vielä nytkin toimittaisitte tovereitteni kuoleman, jos antaisin kieltävän vastauksen."
"Jos annatte kieltävän vastauksen, Maya, ehkä siihen on Teillä oma, salainen syynne" — ja hän muljautti vihaisen katseen englantilaiseen — "joka samainen syy saattaa minut heidät surmaamaan, tai ainakin toisen heistä."
"Olkaa varma siitä, Tikal", hän vastasi terävästi, "että tuollainen teko katkaisisi ikipäiviksi toiveenne saada minusta vaimo itsellenne. Kuulkaahan. Olen kuullut sananne, ja ne ovat minua jonkunverran liikuttaneet, sillä otaksun, vaikka olette rikkonutkin isälleni tekemän valan ja minulle vannomanne uskollisuuden, että sisäinen rakkautenne on ollut rehellinen. En voi mitenkään vielä antaa Teille vastausta, vaan pikemminkin jumalat. Huomisiltana kokoonnumme Sydämen Neuvoston istuntoon, ja Te itse saatte panna Kaikkein Pyhimmän alttarilla olevaan tunnusmerkkiin taikakalun molemmat puolikkaat, joita olemme etsineet niin kaukaa. Silloin, kuten isävainajani luuli — ja hänellä oli taivaan viisaus — ilmoittaa jumala tarkoituksensa tavalla tahi toisella ja osoittaa palvelijoilleen, miksi kaiken on täytynyt tapahtua ja miten kukin voi täyttää hänen tahtonsa. Tuo tahto, serkku, eikä omani, ohjaa minua tässä ja kaikessa muussa."
Tikal mietti hetken ja vastasi: "Ellei koko juhlallisuus johda mihinkään, ja jumalan oraakkeli pysyy äänettömänä — mitä sitten?"
"Sitten, Tikal", Maya sanoi lempeästi, "voitte minulta uudelleen kysyä, tahdonko tulla vaimoksenne, ja ehkä, jos Neuvosto sen sallii, minä en vastaa silloin kieltävästi. Hyvästi nyt, sillä suruni ei vielä ole hälvennyt, enkä jaksa keskustella enään."