Mattain lukiessa kävi Tikalin naama raivosta mustaksi, ja ennenkuin Mattain äänen kaiku oli vaiennut, hypähti hän ylös istuimeltaan, huutaen:
"Kuka hyvänsä kirjoittikin tuon vale-ennustuksen, jumala tai ihminen, olkoon hän kirottu. Onko neiti Maya — sillä häntä kai tarkoitetaan tuolla kansan nimellä — joutuva naimisiin tuon valkoisen koiran kanssa, joka odottaa tuomiotaan oven takana, ja hallitseeko hänen poikansa meitä? Ennen tahdon heidät tappaa kummatkin!"
Silloin nousi puhumaan muuan Neuvoston vanhimpia jäseniä, mies nimeltä Dimas, joka, mikäli jälkeenpäin sain kuulla, oli ollut Zibalbayn kasvinveli, ja vastasi vihoissaan:
"Näyttää siltä, että asiain täytyy mennä tätä latua, Tikal, ja varokaa päästämästä kuoleman uhkauksia, muutoin voivat ne kohdata Teitä itseänne. Olemme kysyneet jumalan mieltä, ja jumala on puhunut selvällä kielellä. Neiti Mayasta täytyy tulla valkoisen miehen, Meren Pojan, vaimo, ja sitten saa kaikki käydä kohtalon määräämää latua."
"Mitä?" vastasi Tikal. "Tuoko kuljeksiva muukalainen joutuisi hallitsemaan meitä kaikkia?"
"Sitä en tiedä", sanoi neuvosmies, "kirjoitus ei puhu siitä; kirjoitus sanoo hänen poikansa hallitsevan meitä, ja toistaiseksi hänellä ei ole poikaa. Mutta se on varmaa, että neiti Mayan on mentävä hänen vaimokseen, ja Mayan oikeuden nojalla saa hän hallita, koska Maya on isänsä laillinen seuraaja, ettekä Te, Tikal, vaikka olettekin anastanut hänen paikkansa."
Monet äänet kutsuivat Mayaa, kunnes hän astui esiin, katse maahan luotuna.
"Mitä minä sanoisin?" hän alkoi, "muuta kuin sen, että jumalien tahto on minun tahtoni, jos kohtalo määrää minut naimisiin valkoisen miehen kanssa, suostun minä siihen. Monet vuodet kasvatettiin minua toisessa mielessä, mutta hän, josta piti tulla minun mieheni" — ja hän viittasi Tikaliin — "otti itselleen toisen vaimon ja minä huomaan, ettei hän tehnyt sitä täysin omasta tahdostaan, vaan asiat vaativat niin. Vielä yksi asia. Minulla, joka olen vain nainen, ei ole lainkaan halua hallita tai anastaa Ruhtinatar Nahuan paikkaa. Kirjoitushan sanoo, että kaukaisena, tulevana päivänä joku minun lapseni — jos minä nyt olen tuo ruhtinaan tytär, joka kansan nimeä kannan — nousee hallitsemaan. Antaa hänen tulla aikanaan ja ottaa vastaan hänelle kuuluva kunnia, mutta sillaikaa saatte Te, Tikal, pysyä paikallanne ja antaa minun elää rauhassa."
"Armollinen neiti Maya puhuu suopeasti Teille, Tikal, ja minun tyttärelleni", sanoi Mattai, "ja jos kansa vain niin tahtoo, on teidän viisainta hyväksyä tämä tarjous ja jättää tulevaisuus oman onnensa nojaan. Hän sanoo olevansa valmis ottamaan valkoisen miehen puolisokseen, mutta emme ole vielä kysyneet, tahtooko valkoinen mies ottaa häntä vaimokseen. Saattaa olla", hän lisäsi hymyillen, "että hän mieluummin valitsee kuoleman; mutta meidän täytyy joka tapauksessa kuulla vastaus hänen omasta suustaan — riippuen siitä, jos te tunnustatte tämän ennustuksen Taivaan lähettämäksi. Sanokaa, tunnustatteko?"
"Tunnustamme", vastasi neuvosto yhteen ääneen.