"Tuotakoon siis valkoinen mies, Meren Poika, eteemme", sanoi Mattai.
KAHDESKYMMENESENSIMÄINEN LUKU.
Mayan avioliitto.
Ovi aukeni ja englantilainen tuotiin Kaikkein Pyhimpään, niinkuin hän itse luuli, kuulemaan kuolemantuomiotansa, sillä näin hänen hampaansa olevan puristuksissa ja kätensä nyrkissä kuin puolustaakseen itseään. Mutta hänen sisään astuessaan nousi suurin osa Neuvostoa seisomaan ja kumarsi hänelle, huutaen:
"Terve Teille! Meren Poika, Taivaan Suosikki, tulevan Vapauttajan ennustettu Isä!"
Silloin hän huomasi juonen onnistuneen ja päästi helpoituksen huokauksen.
"Kuulkaahan, valkoinen herra", sanoi Mattai, sillä Tikal istui hiljaa ja katseli häntä vaieten, "jumalat ovat puhuneet oraakkelinsa kautta. Zibalbayn ajatus oli oikea, ja tulollanne yli Sydämen Kaupungin rajan on tarkoitus. Kuulkaa jumalien julistus." Ja hän otti levyn ja luki hänelle väärän ennustuksen. "Valitkaa siis, valkoinen mies. Tahdotteko ottaa neiti Mayan vaimoksenne, vai tahdotteko alistua kuolemaan, jos Te, Sydämen Kaupunkiin tultuanne, kieltäydytte tottelemasta jumalien käskyä?"
Englantilainen mietti hetken ja vastasi:
"Se mies olisi mieletön, joka epäilisi valitessaan kuoleman ja näin kauniin ja suloisen morsiamen välillä. Tämä on kuitenkin sellainen asia, jota en voi yksin ratkaista. Mitä sanoo neiti Maya?"
"Hän sanoo", vastasi Maya, "vaikka tämä on odottamaton avioliitto ja on outoa Sydämen tyttärelle ottaa miehekseen nuorempaa verta oleva mies, on Taivaan tahto hänenkin tahtonsa, ja se herra, jonka Taivas valitsee, on hänen herransa." Ja hän ojensi kätensä englantilaiselle.