Englantilainen tarttui siihen ja suuteli hänen sormiansa, sanoen:
"Jospa täyttäisin toiveenne, armollinen neiti."
Luulin jo juhlamenojen loppuneen ja olin iloissani, sillä minua kyllästytti tämän ilveilyn katseleminen, mutta vanha pappi, Zibalbayn kasvinveli, nousi seisomaan ja sanoi:
"Yksi työ on vielä tehtävä, Veljet; ennenkuin lähdemme täältä kaikkein Pyhimmästä, meidän on vannotettava nämä muukalaiset Neuvostomme jäseniksi. He ovat tulleet tänne kaukaa, ja täällä meidän keskuudessamme on heidän elettävä ja kuoltava, koska he molemmat tietävät salaisuutemme ja toinen heistä on määrätty tulemaan suuren hallitsijan isäksi, hallitsijan, jonka tuloa me olemme odottaneet monta sukupolvea. Siihen asti kuin tuo lapsi syntyy, on häntä vartioitava kuin papit kaitsevat pyhää tulta."
"Niin! Se on oikein ajateltu. Heidät on vannotettava ja heidän tietoonsa on saatettava, että tuon valan rikkominen tuottaa kuoleman", oli vastaus.
Nousi silloin seisomaan Mattai, Kaikkein Pyhimmän Isäntä, ja sanoi:
"Te, valkoinen mies, Meren Poika, ja Te, Ignatio Vaeltava, Sydämen Herra, vannokaa Sydämen pyhän tunnusmerkin nimeen vala, jonka rikkominen tuo kamalan kuoleman tässä maailmassa ja ikuisen kadotuksen tulevissa maailmoissa. Vannokaa, antaen valanne pantiksi sielunne ja ruumiinne, ettei kumpikaan teistä sanoin eikä teoin paljasta hituistakaan tämän Veljesliiton salamenoista ja tiedoista, tämän Liiton, jonka uskollisia palvelijoita te olette hamaan kuolemaanne asti, pitäen sitä mahtavimpana valtana maan päällä. Vannokaa, ettette ota itsellenne tämän Sydämen kaupungin aarteita, ettekä ilman korkean Veljesliiton lupaa yritä lähteä sen rajojen ulkopuolelle tai tuoda ketään muukalaista sen muurien sisäpuolelle. Vannokaa kaikki tämä, kädet alttarilla, antaen sielunne ja ruumiinne valanne pantiksi."
Oli siinä vielä muitakin pykäliä, jotka olen unohtanut, mutta tämä oli meille sanellun valan pääsisältö. Katselimme avuttomina toisiimme, ja kun muuta pelastusta ei ollut, vannoimme, polvistuen alttarin ääreen, kädet sen päällä.
Kun valan juhlalliset sanat oli sanottu, kuulimme takaamme raskasta kivenrahinaa.
"Nouskaa", sanoi vanha pappi, "kääntykää, Veljet, ja katsokaa mitä on takananne."