Tyttö vastasi:
"Miks'en? Onko hän silloin minun haltijani?"
"Kuulehan, tyttö!" minä sanoin; "on muitakin, paitsi nuo, kuollut takianne."
"Mistä sen tiedätte?" hän kysyi. "Mutta miksi sitä kysyä? Jos kerran olette Sydämen Haltija, on Teillä paha silmä, ja voitte lukea salaisuuksia, joita Teille ei ole kerrottukaan."
"Teillä itsellä on paha silmä, nainen, niinkuin monella muulla Teidän sukupuolellanne!" minä sanoin. "Kuulkaahan minua nyt; Teidän on lähdettävä pois tältä paikkakunnalta, ettekä koskaan saa palata takaisin, tai jos niin teette, saatte kuolla! Muistakaa myös, että jos missä ikinä kulkeissanne, sillä minulla on aina tieto siitä, tuotatte jollekin miehelle ikävyyksiä, saatte kuolla siellä!"
"Kuka tahansa lienettekin, ette ole kumminkaan Hallituksen miehiä, eikä Teillä ole oikeutta minua tappaa", hän sanoi, koettaen salata pelkoa, joka hiipi hänen tummiin silmiinsä.
"Ei, nainen, en kylläkään ole; mutta kansamme kesken olen mahtavampi kuin Hallitus. Ellette minua usko, kysykää haavurilta tuolla, ja hän on kertova teille, että minua toteltaisiin sielläkin, missä kansa minua koskaan ei ole nähnyt, missä sotamiesjoukollekin vain naurettaisiin. Jos minä määrään Teidät kuolemaan, kuolette Te tavalla tai toisella, sillä minun kiroukseni seuraa Teitä. Joko syöksytte alas kuiluun, sairastutte kuumeeseen tai hukutte ylikulkemaanne virtaan!"
"Ymmärrän, herra, ymmärrän", hän kuiskasi väristen, sillä nyt hän oli kauhistunut. "Älkää tuijottako noin kamalasti minuun; säästäkää minulle aikaa Jumalaa rakastaakseni! En niin tahtonut tehdä, mutta miksi miehet antavat sydämensä naisen käteen, täytyyhän hänen kiusata heitä, erittäinkin kun hän heitä vihaa! Mutta tätä minä en vihannut", ja hän kosketti hellästi kuolleen intiaanin kaulaa; "ajattelin tosiaankin mennä hänen kanssaan naimisiin. Mutta tuota miestä minä vihaan", osoittaen haavoittunutta rakastajaansa, "ja minä toivon, että hänet ammutaan, tai muuten minä myrkytän hänet."
"Te ette myrkytä häntä; ja vaikka hän ansaitseekin kuoleman, olette Te häntä pahempi. Siis lähtekää, ja muistakaa sanani!"
Kumarrettuaan hän kosketti kuolleen kasvoja huulillaan ja, noustuaan ylös jälleen, sanoi: