Hetkeen aikaan ei kukaan näyttänyt ymmärtävän mitä tapahtui. Kun he ymmärsivät ja alkoivat katsella miestä, oli hän jo tipo tiessään. Kuka hän oli tai miksi hän teki roisto-yrityksensä, ei saatu koskaan tietää; mutta minä puolestani en epäile, että joko Tikal itse tai joku hänen käskyläisensä oli pukeutunut mustaan sulkalevättiin ja aikoi surmata Tikalin kilpakosijan. Ajan mennen oli tällä yrityksellä suuri vaikutus kansaan, ja se oli yksi syy Tikalin vallan ja suosion sortumiseen.
Herra Strickland vakuutti levollisesti lähellä oleville ylimyksille jääneensä vahingoittumatta. Lausuttuaan lyhyet kiitokset vetäytyi hän sitten vaimoneen palatsiinsa, enkä minä nähnyt häntä enään sinä iltana.
Tänä hääpäivänä alkoi pisin ja väsyttävin vuosi, mitä pitkän ja vaivaloisen elämäni varrella olen viettänyt. Pian ymmärsin mistä johtui että Maya oli ruvennut vihaamaan syntymäpaikkaansa Sydämen Kaupunkia, sen kansaa ja tapoja, ja kiihkeästi kaipaamaan uutta elämää uusissa maissa. Täällä ei ollut mitään vaihtelua ja työtä vähän; ylellisen loiston uuvuttamana ränsistyivät suuren sivistyksen tähteet ränsistymistään, eikä kukaan kohottanut kättään korjatakseen mitään. Jos jotakin tehtiin, oli se vain pappien ja ylimysten aseman ja vallan keinottelua, ja yhteinen kansa kulki kuuliaisena tätä tietä tai tuota, hankkien ruokaa ja vaatteita yhteiskunnalle — ei itselleen — mitä he eivät tehneet sydämensä ilolla. Lekotellen ikuisessa päivänpaisteessa, kulkivat he kehdosta hautaan asti, toivomatta mitään, kärsimättä mitään, pelkäämättä mitään, tyytyen juhlimaan ja kuhertelemaan rappeutuvissa palatseissaan ja väsyttyään nukkumaan, kunnes koitti taas juhlien ja lemmen aika, hakien väliajoilla sielulleen lohdutusta uskonsa kaavoista, uskonsa, jonka sisällön he olivat unohtaneet. Sellainen oli kansa, josta Zibalbay toivoi luovansa valloittajaheimon!
Mutta he olivat syntyneet tällaiseen elämään; eivätkä he varmasti olisi kestäneet toisenlaista, sillä vaivalloisuus olisi masentanut heidät kuten intiaani-esi-isäni masentuivat espanjalaisten rautaisen kouran alla. Minulle tämä elämä oli yhtämittainen kidutus. Olen usein nähnyt villin eläimen kituvan ja kuolevan vankilassaan, vaikka sille on annettu ruokaa paljon enemmän kuin se konsanaan olisi löytänyt syntymetsistään, ja tuollaisen villin eläimen kaltaiseksi tunsin minäkin itseni tässä toimettomassa Sydämen Kaupungissa.
Rikkautta, jota läksin hakemaan, oli ympärilläni yltäkyllin hyödyttömänä ja toimettomana kuin kokoojiensa toimettomat kädet, ja tuolla Meksikossa oli taas miehiä, jotka tämän omaisuuden avulla voisivat tehdä itsensä vapaiksi ja mahtaviksi. Oi! Minä en voinut koota heitä, en voinut edes päästä pakenemaan tyrmästäni, sillä jokaista liikettäni vartioitiin. Olisin kuitenkin yrittänyt paeta, ellei englantilainen, jolle ilmaisin suunnitelmani, olisi moittinut minua uskottomaksi ystäväksi, jos lähtisin ja jättäisin hänet yksin tänne muukalaisten maahan.
Hänen laitansa oli vieläkin pahempi kuin minun, sillä hän väsyi kohta perinpohjin tähän ikuisen kesän kaameaan kaupunkiin sekä kaikkeen muuhun siellä, paitsi vaimoonsa. Kokonaisia tunteja saatoimme istua ja tähystellä järven avaroille ulapoille, punoen suunnitelman toisensa jälkeen, miten pääsisimme noille vuorille ja vapauteen, hyljätäksemme kumminkin jokaisen suunnitelmamme. Sillä ne olivat toivottomia. Yötä päivää häntä vartioitiin, sillä tässä kohdassa vain unohti tuo kansa välinpitämättömyytensä. Se tiesi rotunsa olevan kuolemaisillaan ja, panematta itse kortta ristiin omaksi pelastuksekseen, mieluummin uskoi tuohon ennustukseen, joka lupasi valkoisesta miehestä synnyttää pelastajan.
Vaikkakin tuo ennustus oli väärä, oli se tai ainakin yksi puoli siitä toteutumassa itsessään jo ihme tälle kansalle, jonka keskuudessa lapset olivat niin harvinaisia. Vihdoin tuo ennustettu lapsi syntyi — poika — eikä ilolla ollut ollenkaan rajoja. Kumma kyllä, Nahuakin synnytti samana päivänä pojan, ja suuri oli hänen surunsa kuultuaan, ettei kansan ilo johtunut hänestä ja hänen synnytyksestään.
Joku päivä englantilaisen häiden jälkeen kuulimme Mattain sairastuneen jonkunlaiseen halvaukseen, mihin yhtyi parantumaton pitalisuus käsivarsissa. Kuukausia hän makasi kotonaan, tullen säännöllisesti yhä huonommaksi, kuten lääkärit sanoivat. Eräänä iltana — muistan sen olleen kolme päivää ennen Mayan lapsen syntymistä — hän ilmestyi Mayan, englantilaisen ja minun luo, meidän ihaillessamme palatsista kuunpaisteista puutarhaa. Emme olleet ensin tuntea häntä, sillä en koskaan ennen ole nähnyt niin kaameata näkyä. Hänen ruumiinsa oli pöhötyksissä; vasen käsi oli siteissä; pää vapisi lakkaamatta; ja pitalisuus oli jo levinnyt kasvoillekin, jotka olivat kirjavat kuin sateenkaari.
"Älkää pelästykö minua", hän alkoi matalalla äänellä, tuijottaissaan meihin kalpein silmin. "Ei teidän pitäisi pelästymän, sillä te kaikki olette osallisia siihen samaan rikokseen, joka on minusta tehnyt sen kuin nyt olen. Niin, epäilkää jos Teitä haluttaa, mutta minä tiedän sen. Jumalan kirous on kohdannut minua, hänen väärää palvelijaansa, ja se on kohdannut oikein. Olkaa varmasti vakuutettuja, että tuo kosto kohtaa teitäkin, sillä Silmä on nähnyt, Suu on puhunut ja Sydän on ajatellut tuomionne. Katsokaa minua ja oppikaa tietämään, mikä on väärintekijän palkka, ja koettakaa minun kärsimyksistäni saada mitta omille kärsimyksillenne. Ehkei teidän mittanne ole vielä täynnä; ehkä täytyy teidän tehdä vielä suurempia syntejä; mutta kosto tulee — sanon teille, että kosto tulee täällä ja tulevassa elämässä. Tein tämän, kaiken tyttäreni takia rakkaudesta häneen, ainoaan lapseeni. Hän oli kunnianhimoinen ja toivoi tätä miestä, ja minä toivoin voivani luoda valtaa hänelle ja hänen lapsilleen.
"Mutta katsokaa, miten viini on käynyt etikaksi ja hänen ihana hedelmänsä tuhkaksi. Hänen miehensä vihaa ikuisesti häntä; he tuskin puhuvat enään, tai syytävät vain katkeria sanoja toisilleen. Vielä nyt — joskaan ei kauvan on Tikal Sydämen kaupungin päällikkö, sillä hänen kade raivonsa on vienyt mielen häneltä; hänen tekonsa ovat kuristuksen ja väkivallan tekoja; hän on saanut kansan vihat ja hänen suosijansakin ovat jo luopuneet hänestä ja vehkeilevät häntä vastaan. Tiedättekö, mitä he suunnittelevat. He aikovat nostaa, Maya, Teille syntyvän lapsen päälliköksi hänen sijaansa ja panna Teidät ja Teidän muukalaisen miehenne hallitsemaan niin kauan kuin tuo lapsi kasvaa täysi-ikäiseksi. Oi! Te olette suunnitellut taitavasti ja kaikki näyttää teille toivorikkaalta, mutta minä ennustan, ettei niin tule käymään.