"Ketä muuta kuin Teitä itseänne minä etsisin, serkku?" vastasi Tikal — ja villi tuli leimahti hänen silmissään. "Vaimoni Nahua olisi kyllä puolestaan antanut Teidän mennä viimeisen kerran, mutta hänen tahtonsa ei ole minun tahtoni eikä hänen halunsa minun haluni, ja mepä olemme yllättäneetkin teidät oikeaan aikaan."
Maya käänsi halveksivin ilmein katseensa hänestä ja kääntyi Dimasin puoleen sanoen:
"Sanokaa, mitä olemme tehneet, koska seuraatte meitä kuin mitäkin pahantekijöitä?"
"Armollinen rouva", vastasi vakavasti vanha pappi, "näyttää siltä, kuin hyvinkin ansaitsisitte tuon nimen, Te ja toverinne. Kuulkaahan: kaksi päivää sitten olitte te kateissa, ja armollinen rouva Nahua niinikään. Etsittiin ja etsittiin ja avattiin vihdoin yksityisen asuntonne ovet, ja sieltä löydettiin Nahua köytettynä. Häneltä saimme kuulla paenneenne ja läksimme teitä ajamaan takaa."
"Ilmoittiko hän teille sitten, miksi me pakenimme?" kysyi Maya. "Kertoiko hän teille sitä, että hän hiipi yöllä varkaan tavoin huoneeseeni ja oli juuri murhaamaisillaan lapseni?"
"Ei, armollinen rouva, ei hän kertonut meille lainkaan sitä. Hänen käytöksensä oli tosiaankin kummallinen; sillä toinnuttuaan hieman hän peruutti sanansa ja väitti, ettei hän tiedä mitään teistä ja teidän aikeistanne, ja että olisi, vaikka olisittekin paenneet, parempi antaa teidän mennä, ennenkuin ehtisi tapahtumaan ikävämpiä asioita. Ymmärtäen helposti hänen syynsä me kumminkin lähdimme ajamaan teitä takaa ja löysimmekin teidät, ja nyt me viemme teidät Neuvoston eteen vastaamaan suurista synneistänne, koska olette rikkoneet juhlallisen valanne ja yrittäneet lähteä maasta ilman Neuvoston lupaa sekä lisänneet rikoksenne suuruutta ottamalla mukaan tämän lapsenne, Taivassyntyisen pelastajan, johon heimomme kohdistaa kaikki toiveensa."
"Jos olemmekin rikkoneet valamme", sanoi Maya, "rikoimme ne pelastaaksemme henkemme. Pitikö meidän jäädä kaupunkiin, kunnes roistojen puukko olisi ehtinyt tehdä tehtävänsä? Hääiltanani juuri hyökkäsi murhamies mieheni kimppuun, ja ehkä tuossa on eräs" ja hän osoitti Tikalia — "joka voisi ilmoittaa meille, kuka tuo murhaaja oli ja mistä hän tuli. Kolme päivää sitten uhkasi toinen murhamies lapsemme henkeä, ja se oli taas Lordi Tikalin vaimo. Onko silloin synti että yritimme viedä maasta pois sen, jonka henki ei ollut turvassa siellä?"
"Kaikki nämä seikat voitte esittää Neuvostolle, rouva", vastasi Dimas, "ja jos väitteenne Nahuasta on totta, saa hän epäilemättä rangaistuksen rikoksestaan. Mutta hänen rikoksensa ei sittenkään ole niin suuri kuin Teidän, sillä huomatessanne henkenne olevan vaarassa olisi Teidän pitänyt kääntyä niiden puoleen, jotka voivat antaa apua Teille, sen sijaan että läksitte pakoon varkaiden lailla. Nouskaahan kantotuoliin, joka on otettu Teitä varten, niin lähdemme matkaan."
"Niinkuin tahdotte", Maya sanoi; "mutta yhtä pyydän Teiltä: viekää pois näkyvistäni tuo mies, serkkuni Tikal, sillä minä vihaan nähdä häntä, koskei hän tyydy vain suunnittelemaan mieheni ja lapseni murhaa, vaan häpäisee minua yhtämittaa, rakkauttaan tyrkyttämällä."
"Tapahtukoon tahtonne, armollinen rouva. Miehenne ja ystävänne voivat käydä vieressänne, ja kantotuolianne ympäröivät asemiehet pitävät varalla, ettei Teille tapahdu mitään pahaa."