"En osaa sanoa, armollinen rouva, mutta tiedän, ettei kukaan tahdo tuomita teitä ankarasti, ja jos syytöksenne rouva Nahuaa vastaan voidaan näyttää toteen, on siitä Teille etua. Yrittämänne rikos on suuri sekä meidän silmissämme että kansan, sillä yötä päivää puhutaan tuosta Pelastajasta, joka heille on syntynyt, eivätkä he mielellään anna anteeksi niille, jotka ovat yrittäneet ryöstää sitä heiltä. Luulen kumminkin että tuomitsijainne ankaruus on lievennettävissä erinäisin asianhaaroin."
"Mitkä asianhaarat ne ovat?" kysyi Maya.
Dimas epäröi, mutta vastasi:
"Lain ankara pykälä määrää teidät jokaisen kuolemaan, ellei Teitä itseänne säästetä sen perustuksella, että olette syntyessänne perinyt Sydämen Ruhtinattaren arvon. Mutta voi olla niin, ettei Neuvosto pane täytäntöön sitä kaikessa ankaruudessaan. Se voi tyytyä siihen, että nämä muukalaiset saavat pitää henkensä, mutta joutuvat karkoitetuiksi pois rannoiltamme."
"Mutta, Dimas, toinen heistä on mieheni."
"Totta kyllä, armollinen rouva, mutta lapsi on syntynyt!"
"En voi erota miehestäni. Parempi on meidän kuolla yhdessä kuin erota. Jos ei kansa tarvitse häntä, ei se tarvitse minuakaan; sanokaamme hyvästi sille ja lähtekäämme pois yhdessä. Olen kyllästynyt tähän maahan, Dimas, sillä täällä kulkevat murhaajat kantapäillämme ja elämä on tukalaa. En tahdo kansaltani mitään muuta kuin saada vapauden päästä eroon siitä."
"Mutta, armollinen rouva, kansa tahtoo Teiltä jotakin; se tahtoo lapsen. Näistä muukalaisista se pääsisi eroon surmaten heidät, tai jotenkin muutoin, ja Teidät — siitä en kylläkään ole varma — se ehkä päästäisi lähtemään heidän mukanaan; mutta lapsestanne se ei koskaan halua luopua, sillä se on heidän Taivassyntyinen kuninkaansa, ennustuksen poika. Jää jäljelle siis, jos Neuvosto ottaa armahduksen huomioon — mikäli minä ja minun puolueeni olemme enemmistönä — että Teidän on luovuttava joko miehestänne tai pojastanne."
Silloin ilmestyi tuskan ilme Mayan kasvoille, jotta hän näytti kuin äkkiä vanhentuneen. Sitten hän vastasi:
"Lähtekää ja ilmoittakaa niille, jotka lähettivät Teidät, Mayan, Sydämen Ruhtinattaren, lausuneen näin: Lapseni on rakas minulle, sillä se on liha minun lihaani; mutta mieheni on vieläkin rakkaampi, sillä hän on sekä liha minun lihaani että sielu minun sieluani. Jos minun täytyy valita näiden kahden välillä, valitsen hänet, joka on läheisempi; sillä minähän voin saada toisen lapsen, mutta en koskaan toista miestä."