Taaskin me seisoimme tuossa synkässä pyhässä paikassa, kuulemassa Sydämen Kaupungin lakeja vastaan tehtyjen rikostemme tuomiota. Siellä oli koolla koko Neuvosto, ja Tikal, sen ylipappi ja puheenjohtaja, istui alttarin takaisella istuimellaan, mutta minä havaitsin ilokseni, ettei Nahua istunutkaan hänen vierellään, eikä häntä liioin näkynyt koko Neuvoston jäsenten joukossa.
Istuuduimme meille määrätyille tuoleille alttarin edessä olevalle avoimelle kohdalle, Maya keskelle ja englantilainen ja minä kummallekin puolelle häntä, Oikeuspappi nousi sitten seisomaan ja ilmoitti, että Neuvoston ensimäinen asia oli kolmen jäsenensä, Mayan, Sydämen Ruhtinattaren, hänen miehensä, Meren Pojan, sekä Ignatio Vaeltavan, Sydämen Haltijan, tutkiminen Neuvoston jäseninä tekemiensä valojen rikkomisesta. Esittäen tämän muodollisen syytöksen, luki pappi selvästi mutta lyhyesti meitä vastaan tehdyt syytökset.
"Samana Vetten Nousun juhlayönä vuosi sitten", hän alkoi, "vannoitte te, muukalaiset, alttarin ääressä sielunne ja ruumiinne uhalla valan, ettette ilman tämän korkean Veljesliiton lupaa yrittäisi lähteä Sydämen Kaupungin rajojen ulkopuolelle. Mutta muuanna päivänä saatiin teidät kiinni pakomatkaltanne yli vuorten erämaahan. Eikä siinä vielä koko rikoksenne, sillä veitte Sydämen Ruhtinattaresta ja valkoisesta miehestä syntyneen pojan, Ennustuksen Taivassyntyisen lapsen, jonka katalasti aioitte ryöstää kansalta. Sanokaa, miten puolustaudutte näitä rikoksia vastaan?"
"Tunnustamme syytöksen oikeaksi", vastasi Maya, "mutta pyydämme ottamaan huomioon puolustuksemme. Kuulkaa, herrat: Aina siitä illasta asti, kun me teidän käskystänne jouduimme naimisiin, on miestäni ja minua vaaninut surmaaja, ja tuossa istuu Neuvostomme puheenjohtajana ja Sydämen ylipappina mies, jolla oli aikomus ottaa hengiltä meidät. Näen joukossanne tänä iltana myös joukon henkilöitä, jotka, samana päivänä kuin pakenimme, kävivät luonamme Lordi Dimasin johdolla. Mitä kertoivat he minulle? Että oli saatu ilmi serkkuni Tikalin muodostama salaliitto, jonka oli määrä murhata mieheni, lapseni ja ystäväni Ignatio Vaeltava. He ilmoittivat myös minulle, että Tikal erotettaisiin tämän ja muidenkin rikostensa takia, ja että tämä sylissäni oleva lapsi nimitettäisiin Sydämen kansan päälliköksi. Eikö ole niin, Dimas?"
"Niin on, armollinen rouva", hän vastasi, "ja tietäkää, ettette te ole ainoat tänä iltana syytetyt. Vaikka teidän asianne on ensinnä, seuraavat ylipappi Tikalin ja muiden asiat perästäpäin; mutta siihen asti istuu hän arvonsa mukaisesti Neuvoston puheenjohtajalta."
Silloin Tikal hypähti istuimeltaan, mutta Dimas kääntyi hänen puoleensa ja sanoi ankarasti: "Vaietkaa, herra, tai puhukaa vain, mitä velvollisuutenne vaatii. Olkoon tuomionne oikeudenmukainen, mutta tietäkää, ettei pako ole mahdollinen, sillä henkivartijoiltanne on otettu aseet pois, ja kaikkia teitä vartioidaan."
Tikal istuutui jälleen, ja Maya jatkoi:
"Saman päivän iltana, jolloin Lordi Dimas oli käynyt luonani, olin yksin huoneessani, ja Ruhtinatar Nahua, Tikalin puoliso, hiipi luokseni aikoen surmata lapseni."
Sitten hän kertoi koko jutun, miten englantilainen ja minä, kuultuamme hänen avunhuutonsa, olimme kiirehtineet huoneeseen ja vanginneet ja sitoneet Nahuan.
"Veljet", hän jatkoi, "silloin valtasi meidät yhtäkkiä kauhu, ja me päätimme paeta pois maasta, missä henkemme ei ollut hetkeäkään turvattu. Tässä on rikoksemme, ja me annamme rangaistuksen teidän käsiinne. Olihan varmasti meidän parempi yrittää pelastaa lapsikin, jotta se voisi suorittaa elämäntehtävänsä, minkä tahansa, kuin jättää se niiden surmattavaksi, jotka te olette nostaneet hallitsijoiksenne."