Silloin puhkesi Neuvoston kesken hämminki, ja ankarat äänet käskivät hänen lopettaa nuo häväistykset; mutta hän sai hiljaisuuden, jatkaakseen:
"Kuulkaa minua, minä pyydän, sillä vaikka minä haluaisinkin, en uskaltaisi puhua umpimähkään, mutta minä voin näyttää toteen jok'ainoan lausumani sanan. Luulette minun aikoneen surmata tämän lapsen murtaakseni kilpailijattareni Mayan sydämen — ja totisesti minä haluankin sen murtaa; ja toimittaakseni oman lapseni tuon lapsen tilalle — ja totisesti minä haluankin hänet siihen toimittaa. Mutta nämä eivät sittenkään olleet tekoni vaikuttimia. Neuvoston ylimykset, kuulkaa kertomusta, joka on kummallisin, mitä koskaan olette kuulleet, ja lausukaa sitten tuomionne minusta, miehestäni Tikalista, kilpailijattarestani Mayasta sekä hänen ystävistään. Tunsitte kaikki hyvin isäni Mattain, sillä kuollessaan ja jo Tikalin hallituksen alusta asti oli hän lähinnä Tikalia Sydämen Kansan vaikutusvaltaisin mies, hoitaen niitä tehtäviä jotka nyt ovat Dimasin hallussa, muun muassa Kaikkein Pyhimmän Isännän virkaa. Mutta isäni Mattai ei ollut kuitenkaan rehellinen mies. Voi! että minun täytyy sanoa se, sillä hän teki syntinsä enemmän minun takiani kuin itsensä takia, koska hän rakasti minua ja piti kaikessa silmämääränään minun hyvinvointiani. Tämä hänen rakkautensa vei hänet perikatoon, saaden hänet rikkomaan jumalaansa, lakejaan ja maataan vastaan. Alusta asti, kun vielä olin lapsi, tiesi hän minun mielistyneen Lordi Tikaliin, joka oli kihloissa neiti Mayan kanssa; sitäpaitsi tiesi hän minun olevan kunnianhimoisen ja haluavan tulla suureksi. Siitä syystä uskotteli hän Tikalille saaneensa Taivaasta tiedon, että neiti Maya oli isineen kuollut erämaahan. Saatuaan hänet vakuutetuksi, että Maya näin ollen oli kadonnut häneltä ikuisesti, hän hätyytti Lordi Tikalia naimaan minut, luvaten korvaukseksi toimittaa hänet Sydämen Kansan päälliköksi. Kaiken tämän hän teki, vaikken minä tiennyt asioista mitään, vaan luulin mielettömyyksissäni Tikalin naineen minut rakkaudesta.
"Sitten Zibalbay palasikin hää-iltanamme, ja hänen mukanaan Maya sekä nämä muukalaiset; ja siitä hetkestä asti alkoi mieheni vihata minua, koska olin hänen rakastamansa Mayan paikalla. Kuten jälkeenpäin kuulin, meni Tikal Zibalbayn luo vankikomeroon ja lupasi luovuttaa hänelle valtansa koko hänen lopuksi ijäkseen ja olla vastustamatta hänen aikeitaan, jos saisi Mayan puolisokseen, kun hän ensin olisi toimittanut minut tieltä pois, joko surmaten tai muuten. Zibalbay olisikin mielellään suostunut; mutta sattuikin niin, että Maya oli mielistynyt erämaamatkoillaan tuohon valkoiseen mieheen, ja kieltäytyi eroamaan hänestä. Mieheni olisikin ehkä päässyt aikeittensa perille, sillä vankien tila oli toivoton ja vaihtoehto oli kuolema, ellei isäni Mattai olisi keksinyt keinoa, miten kaikki olisivat pelastettavissa ja minä pysyisin edelleen päällikön vaimona. Tällainen oli keino, herrat: että tuohon Sydämen tunnusmerkkiin pantaisiin semmoinen ennustus, joka pettäisi Sydämen Neuvoston ja toimittaisi Mayan naimisiin rakastamansa valkoisen miehen kanssa. Herrat, näin tehtiin. Yön hiljaisuudessa hiipivät he kaikkein Pyhimpään, valtasivat Sydämen ja panivat sinne tuon Pelastajan syntyä ennustavan kirjoituksen. Lopun tiedätte itse."
"Se ei ole totta", huusivat monet äänet. "Sellainen pyhänhäväistys on mahdoton."
"Se on totta", vastasi Nahua, "ja minä todistan teille, että tuo pyhäinhäväistys oli mahdollinen. Sydän avattiin, ja isäni tekemä väärä ennustus pantiin sisään, mistä te sen löysitte Vetten Nousun yönä vuosi takaperin. Mutta katso, kun pyhä sydän avattiin — se ei ollutkaan tyhjä, vaan siinä oli toinen ennustus — oikea ennustus — joka pantiin talteen, jotta petos selviäisi aikanaan."
"Missä sitten on tuo kirjoitus?" kysyi Dimas.
"Tässä", hän vastasi, vetäen levyn povestaan. "Kuulkaa!" Ja hän luki:
"Nukkunut Silmä herää ja näkee roistojen sydämen ja tarkoituksen. Sanon, ettei kaupunkimme hävityshetkenä edes kaikki Pyhän Järven aallot riitä huuhtomaan pois heidän syntiänsä."
"Ottakaa ja katsokaa itse, ylimykset", hän jatkoi, pannen levyn alttarille. "Kuulkaahan vielä, miten tämä esine joutui minun käsiini. Isäni tehtyä tuon suuren synnin, kohtasi Nimettömän jumalan kirous häntä, — hän sai, kuten tiedätte, tuon kamalan taudin. Kuolinvuoteellaan valtasi hänet katumus, ja hän kirjoitti erään paperin, jonka hän todistutti ja antoi minulle, liittäen mukaan tuon levyn. Minä pidin hallussani tuota paperia, ylimykset; kuulkaa, mitä siinä sanotaan, ja päättäkää, olenko puhunut totta vai valhetta." Ja hän luki ääneen Mattain tunnustuksen, missä juurta myöten selitettiin meidän juonemme.
"Nyt, ylimykset", hän lisäsi, kun kirjoitus oli lopussa ja kirjaimia tutkittu, "ymmärrätte, miksi yritin raivoissani tappaa tuon lapsen, jota on uskoteltu teille jumalan antamaksi, ja minä jätän teidän huoleksenne toimittaa rankaisun niille, jotka ovat tuon petoksen punoneet."