Yritin katsoa, mutta hänen säälittävien kasvojensa muoto ja hänen tyhjien käsivarsiensa heilutus tuntuivat minusta niin hirveältä, että minun täytyi kääntyä pois, salatakseni kyyneleeni. Minä näin totuuden. Väsymys, suru ja kauhu oli murtanut hänen järkensä. Hän oli mielipuoli.
Veimme hänet vartiohuoneeseen, missä oli suojaa, ja takaisin palanneet papit antoivat meille ruokaa, kun olimme tarpeemme heille selittäneet, sillä hekin olivat miltei järjiltään.
Täällä kohtasi Ruhtinatar Mayaa viimeinen sairaus. Se alkoi hengenahdistuksella, joka heti kohta muuttui kuumeeksi. Kaksi päivää ja yötä hoidimme murtunein mielin häntä pyramiidin huipussa, väsymättä hänen hourailuihinsa ja säälittävään lapsen kaipailuunsa, kunnes hän kolmannen päivän aamuna kuoli. Ennen kuolemaansa palasi hän tuntoihinsa ja puhui miehelleen kauniita ja helliä sanoja, joiden kertominen tuntuu minusta liian pyhältä.
"Voi!" hän lopetti, "kuten sydämeni jo aavisti, olen saattanut vain suruja teille, ja nyt on aika tullut minun lähteä luotanne. Ignatio oli oikeassa ja me olimme väärässä — tai oikeammin: minä olin väärässä. Meidän olisi pitänyt kuolla yhdessä vuosi sitten, jos niin olisi pakko ollut, mieluummin kuin tehdä tuo synti Kaikkein Pyhimmässä, sillä silloin olisivat kätemme ainakin olleet puhtaat, eikä kansani häviö olisi painanut minua. Mutta uskokaa, mieheni, tein tuon kuoleman teon hulluna, sillä olin nähnyt lapsemme murhattavan silmieni edessä, ja kuulin äänen sisälläni vaativan kostoa.
"No, teko on tehty, ja olen kärsinyt siitä ja saan ehkä vieläkin kärsiä, mutta luulen kuitenkin olleeni vain Kohtalon määräämä välikappale, jonka piti hävittämän jo kuolemaan tuomittu rotu sekä kulunut uskonto. Tuohon uskontoon en enään usko, sillä Te olette opettanut minulle toisen opin, siksi en pelkää oman kansani jumalan kostoa. Annettakoon muut syntini anteeksi, jos ne ovat syntejä, sillä ne aiheutuivat rakkaudestani. Mieheni, minä toivon Teidän pakenevan pois tältä pahanenteen paikalta ja elävän onnellisena monta vuotta; mutta enin kaikesta toivon, että siellä maassa, minne Tekin kerran tulette, löytäisitte lapseni ja minun odottamassa Teitä. Jääkää hyvästi. Tämä on synkkä ero, ja elämäni on ollut lyhyt ja surua täynnä. Mutta sittenkin minä iloitsen, että olen sen elänyt, sillä se on vienyt minut Teidän syliinne, ja niin vähän kuin olisin ansainnutkin, luulen Teidän rehellisesti rakastaneen minua ja rakastavan kuoltuani vielä muistoanikin.
"Jääkää Tekin hyvästi, Ignatio. Olette ollut uskollinen ystäväni, vaikken tuonut Teille yhtään onnea, ja olin aika ajoin kade takianne. Ajatelkaa kauniisti minusta, jos voitte, ja kohdelkaa miestäni samalla ystävyydellä kuin ennen vanhaan, kun emme vielä olleet tavanneetkaan, vaikka olisittekin ehkä ilman minua päässyt aikeittenne perille."
Sitten hän taaskin kääntyi miehensä puoleen ja pyysi hengästyneellä ja katkonaisella äänellä, ettei hän unohtaisi vaimoaan ja lastaan. Kuulin englantilaisen vastaavan, ettei hänen tarvitsisi pelätä sitä lainkaan, koska onni kuolisi häneltä vaimonsa mukana, ja vaikka hän pääsisi pakenemaankin, eivät he silti olisi eronneet, eikä kukaan muu nainen voisi anastaa hänen sydämestään vaimonsa paikkaa. Maya siunasi ja kiitti häntä, hyväillen hänen kasvojaan kuolevin käsin, mutta minä en jaksanut kestää kauemmin tällaista näkyä, vaan jätin heidät kaksin.
Tuntia myöhemmin tuli englantilainen ulos vartiohuoneesta, ja vaikkei hän puhunutkaan mitään, sanoi jo hänen kasvojensa ilme minulle, että kaikki oli ohi.
Näin kuoli Maya, Sydämen Ruhtinatar, vanhojen intiaanikuningasten — minua lukuunottamatta — viimeinen jälkeläinen, herttainen ja ihana nainen, vaikkakin joskus uppiniskainen, kiihkeä ja oikullinen.
Tällä välin saimme kuulla, että mantereella oli vielä muutamia intiaaneja, miehiä ja naisia, jotka oli lähetetty sinne peltotöihin, ja näimme veneenkin kiertävän entistä Sydämen saarta. Molemmat kanssamme pyramiidin huipulla olevat papit yrittivät antaa veneeseen merkkiä ja kutsua sitä meitä auttamaan, mutta joko veneessä olijat sitten eivät nähneet meitä, tai olivat he niin tyrmistyneitä etteivät uskaltaneet lähestyä pyramiidia. Koko päivän saimme pysyä siellä, muutta toivoimme apua, jotta pääsisimme rannalle hautaamaan Mayan ruumiin.