"Tytär hymyili ja, laskeutuen polvilleen, täydensi puolikaskasvot, joiden ääriviivat minä olin piirtänyt, sanoen:
"'Riittääkö tämä, vai tarvitaanko kirjoituksiakin?'
"'Riittää', minä vastasin. 'No, herra, mitä haluatte?'
"'Tahtoisin tietää, mistä tuon kätketyn voi löytää, ja onko se tässä maassa, sillä olen tullut kaukaa etsimään sitä.'
"'Täällä se on', minä vastasin, 'sillä olen omin silmin katsellut sitä, ja se on omistajansa hallussa.'
"'Voitteko viedä minut hänen luokseen, veli?'
"'En, sillä minä en ole saanut lupaa siihen: mutta voin mahdollisesti tuoda hänet Teidän luoksenne, vaikkakin minun täytyy kulkea yli vetten ja maitten, löytääkseni hänet — riippuu siitä, tahtooko hän tulla. Sanokaa, miten minun on meneteltävä? Ettäkö muuan vieras mies, jonka olen tavannut, tahtoisi saada nähdä pyhää esinettä? Tuskin hän lähtee sen takia näin kauas.'
"'Ei, sanokaa niin, että hetki on koittanut 'Päivän' ja 'Yön' liittyä yhteen, jotta uusi aurinko paistaisi uudella taivaalla.'
"'Voin hänelle niin sanoa, Vaan uskooko hän, ellei minulla ole mitään todistuksia? Saattaisihan hän epäillä, että joku kavala muukalainen ja petollinen veli haluaisi murhata hänet? Antakaa minulle todistuskappaleita, herra, muutoin minä en lähde koko asialle.'
"'Uskooko hän sitä, mitä Te olette nähnyt omin silmin?'