"Voisiko se jotenkin käydä päinsä, Mopo?" kysyi hän. "Kuninkaan täytyy nähdä kuollut lapsi, ja jos hän rupeaa epäilemään jotakin vilppiä, niin sinä tunnet Chakan sydämen ja tiedät, missä me saamme huomenna levätä. Täällä on kaisloillakin korvat."
"Eikö Zulu-maassa olekaan toisia vastasyntyneitä lapsia?" kysyi Baleka kuiskaavalla äänellä, joka kuulosti käärmeen sähinältä. "Kuule, Mopo! Eikö sinunkin vaimosi ole nyt samassa vaivassa? Kuule, Taivaiden äiti, ja kuule sinäkin, veljeni, mitä nyt sanon. Älkää leikitelkö kanssani tässä asiassa. Pelastan lapseni tahi tuhoan teidät molemmat. Sanon kuninkaalle teidän kummankin tulleen luokseni ja kertoneen minulle salaliitosta, jonka olitte suunnitelleet pelastaaksenne lapsen ja surmataksenne kuninkaan. Nyt valitkaa ja joutuin!"
Hän vaipui vuoteelleen ja me katselimme vaiti ollen toisiamme. Sitten
Unandi lausui:
"Anna minulle kätesi, Mopo, ja vanno, ettet ilmaise tätä salaisuuttamme kenellekään kuolevaiselle, minkä valan minäkin sinulle vannon. Kerran ehkä valkenee päivä, jolloin tuo lapsi, joka ei ole vielä nähnyt päivän valoa, hallitsee kuninkaana Zulu-maata, ja silloin hän korvaa uskollisuutesi tekemällä sinusta maan mahtavimman miehen, kuninkaan lemmikin ja kuninkaan neuvonantajan. Mutta jos rikot valasi, niin muista, etten kuole yksinäni!"
"Minä vannon, oi Taivaiden äiti", vastasin minä.
"Hyvä on, Makedaman poika."
"Hyvä on, veljeni", sanoi Baleka. "Mene nyt ja tee nopeasti, mitä sinun on tehtävä, sillä vaivojeni hetki lähestyy. Mene tietäen, että olen säälimätön, ellet onnistu; saatan sinut kuolemaan vaikkapa oman henkeni uhallakin!"
Minä lähdin. "Minne matka?" kysyi portin vahti.
"Lääkeaineitani hakemaan, kuninkaan mies", vastasin minä.
Niin sanoin, mutta oi — sydämeni oli raskas ja olin päättänyt — paeta kauas Zulu-maasta. En voinut enkä tohtinut tehdä mitä minulta vaadittiin. Mitä! Täytyikö minun surmata oma lapseni voidakseni pelastaa Balekan pienokaisen, ja täytyikö minun olla kuninkaalle uppiniskainen pelastamalla pimeyteen tuomittu lapsonen katselemaan auringon kirkkautta? Ei, päätin paeta, jättää kaikki ja piiloutua jonkun kaukaisen heimon keskuuteen, jossa voisin jälleen ruveta elämään. Täällä en voinut olla; Chakan varjossa vaani vain kuolema.