Kumarruin katsomaan ja näin kookkaan poikalapsen, jonka suuret mustat silmät olivat aivan Chaka-kuninkaan silmäin kaltaiset. Unandi katsoi minuun kuiskaten: "Missä se on?"
Avasin maton ja otin kuolleen lapsen lääkemytystä silmäillen koko ajan pelokkaasti ympärilleni.
"Antakaa nyt elävä lapsi minulle", kuiskasin minä vuorostani.
Lapsi ojennettiin minulle ja minä hieroin erästä huumaavaa rohtoa sen kieleen tarkoituksella, että se olisi hiljaa ja liikkumattomana. Tuolla rohdolla on nimittäin se ominaisuus, että henkilö, jonka kielelle sitä pannaan, menee joksikin ajaksi aivan tiedottomaksi. Sitten kätkin lapsen lääkemyttyyni ja kiedoin maton ympärille. Mutta kuolleena syntyneen kaulan ympärille minä vedin kireälle lujan kuitusilmukan ikäänkuin olisin kuristanut lapsen ja käärin ruumiin matonpalaseen. Sitten sanoin Balekalle:
"Vaimo ja sinä myös, Taivaiden äiti, olen täyttänyt pyyntönne, mutta tietäkää, että tämä teko koituu ennemmin tahi myöhemmin monen kuolemaksi. Vaietkaa kuin hauta, sillä kuoleman kita on auki teille molemmille!"
Poistuin jälleen kantaen oikeassa kädessäni kääröä, jossa kuollut lapsi oli. Mutta lääkemytyn, johon olin kätkenyt elävän lapsen, kiinnitin selkääni. Kun tulin portille, näytin sanaakaan sanomatta vahdille, mitä oikeassa kädessä kantamani käärö sisälsi.
"Hyvä on", sanoivat he päätään nyökäyttäen. Astuin ulos hyvilläni, että kaikki oli käynyt niin hyvin, mutta iloni loppui lyhyeen, sillä portin ulkopuolella kohtasin kolme kuninkaan lähettiä.
"Terve, Makedaman poika!" sanoivat he. "Kuningas käskee sinun heti saapua hänen luokseen."
"Hyvä on", vastasin minä. "Tulen heti, mutta ensin pistäydyn kotonani katsomassa, miten vaimoni Macrophan laita on. Tässä on se, jonka kuningas haluaa nähdä", ja minä näytin heille kuolleen lapsen. "Voittehan viedä ruumiin hänen nähtäväkseen, jos tahdotte."
"Kuninkaan käsky ei kuulu niin, Mopo", sanoivat he. "Hänen käskynsä on, että sinun on heti oltava hänen luonaan."