"Mitä!" virkkoi eräs soturi ohi kulkiessani, "oletko kätkenyt koiranpenikan moochasi alle, Mopo?"
En vastannut mitään, vaan kiiruhdin juoksujalkaa kotiin. Majassani ei ollut muita kuin molemmat vaimoni.
"Olen virvoittanut lapsen henkiin, vaimot", sanoin minä avatessani myttyä.
Anadi otti pojan ja tarkasteli sitä.
"Hän näyttää suuremmalta kuin ennen", sanoi hän.
"Elämän henki on täyttänyt ja paisuttanut hänet", vastasin minä.
"Hänen silmänsä eivät ole sellaiset kuin ne olivat", sanoi Anadi. "Nyt ne ovat suuret ja mustat ja aivan kuninkaan silmäin näköiset."
"Henkeni katsoi häntä silmiin tehden ne kauniiksi", vastasin.
"Tällä lapsella on syntymämerkki reidessään", sanoi Anadi kolmannen kerran. "Pojalla, jonka annoin sinulle, ei ollut mitään merkkiä."
"Lääkkeeni poltti hiukan."