"Tämä ei ole sama lapsi", sanoi Anadi synkästi. "Tämä on vaihdokas, joka tuottaa vain onnettomuutta majaamme."
Silloin minä raivostuin ja laskettelin synkkiä kirouksia, sillä minä käsitin, että tuon naisen kieli saattaisi meidät kaikki surman suuhun, ellen saisi häntä vaikenemaan.
"Vaiti, haaska!" karjaisin minä. "Miten sinä rohkenet ilmaista tuommoisia valheellisen sydämesi julkeita ajatuksia? Tahdotko saattaa kirouksen päällemme? Tahdotko tehdä meidät kaikki kuninkaan keihään ruoaksi? Sanohan kerran vielä samoin, niin minä istutan sinut noitapiirin keskelle, ja silloin — silloin on ingomboco todistava, että olet noita!"
Niin riehuin ja uhkasin valmistaa hänelle hirveän kuoleman, kunnes hän vihdoin pelästyi ja heittäytyi jalkojeni juureen rukoillen armoa ja anteeksiantoa. Mutta minä olin suuresti peloissani tuon naisen kielen takia enkä syyttä.
VII.
UMSLOPOGAAS KUNINKAAN EDESSÄ.
Vuodet kuluivat ja tämä asia joutui unohduksiin. Siitä ei kuulunut sen enempää, mutta, isäni, se oli vielä vain toistaiseksi unohduksissa, ja minä ajattelin kauhulla hetkeä, jolloin se jälleen tulisi esille, sillä salaisuuden tiesi kaksi naista — Unandi, Taivaiden äiti, ja sisareni Baleka, kuninkaan vaimo. Sen tiesivät myös molemmat vaimoni — Macropha ja Anadi — olivat arvanneet asianlaidan. Eihän salaisuus voinut niin ollen ikuisesti säilyä! Ajan mittaan kävi niin, etteivät Unandi ja Baleka voineet salata mieltymystään lasta kohtaan, jota sanottiin minun pojakseni ja oli nimeltään Umslopogaas, mutta joka oli Chaka-kuninkaan ja Balekan poika ja Unandin pojanpoika. He pistäytyivät usein majaani muka vaimojani tervehtimään ja ottivat pojan syliinsä ja hyväilivät sitä kaikin tavoin. Varoitin heitä turhaan, sillä rakkaus pani heidän sydäntensä kielet väräjämään voimakkaammin kuin minun sanani, eivätkä he voineet olla käymättä pojan luona. Kerran kävi kuitenkin niin, että Chaka näki pojan istuvan äitinsä Unandin sylissä.
"Mitä tekemistä äidilläni on sinun kakarasi kanssa, Mopo?" kysyi hän.
"Hänhän voi yhtä hyvin suudella minua." Ja hän nauroi kuin susi.
Vastasin, etten tiennyt ja asia unohtui vähitellen, mutta käynnit loppuivat siihen, sillä Chaka alkoi pitää äitiään senjälkeen tarkoin silmällä. Umslopogaas-poikanen varttui rotevaksi ja vahvaksi nuorukaiseksi, jonka vertaista ikään nähden ei ollut toista koko tienoolla päivän matkan päässä. Mutta jo pienestä pitäen hän oli äreä ja harvasanainen ja aivan isänsä Chakan kaltainen siinä suhteessa, ettei hän pelännyt mitään. Koko avarassa maailmassa oli vain kaksi henkilöä, joita hän rakasti — minä Mopo, jota sanottiin hänen isäkseen, ja Nada, jonka sanottiin olevan hänen kaksoissisarensa.
Kuten Umslopogaas-poikanen oli vahvin ja uljain lapsi, niin sanottakoon nyt, että Nada oli kaunein ja suloisin. Minä uskon todellakin, isäni, vaikka en voi sitä aivan varmasti sanoa, ettei hän ollutkaan puhdasverinen zulu. Hänen silmänsäkin olivat syvemmät ja suuremmat, tukka pitempi ja suorempi kuin meikäläisillä ja iho vaaleampi — melkein kirkkaan kuparin värinen. Tämä kaikki oli äidin, Macrophan, perintöä, vaikka hän oli Macrophaa paljon kauniimpi ja kauniimpi kuin kukaan näkemäni heimoni nainen. Hänen äitinsä, vaimoni Macropha, oli Swazi-heimoa ja oli tuotu sotavankina kuninkaan luo, joka antoi hänet minulle vaimoksi. Kerrottiin hänen olevan erään halakazi-heimoon kuuluvan Swazi-päällikön tytär, ja on aivan totta, että hän oli tämän vaimon synnyttämä, mutta minä en tiedä, oliko tuo päällikkö hänen isänsä vai ei. Olen nimittäin Macrophalta kuullut, että ennen hänen syntymäänsä oli hänen isänsä luona oleskellut eräs valkoinen mies — eräs rannikolta tullut portugalilainen, joka oli hyvin kaunis, ja taitava seppä. Tämä valkoinen mies rakasti vaimoni Macrophan äitiä, ja väitetään, että Macropha oli hänen tyttärensä eikä tuon Swazi-päällikön. Sen ainakin tiedän, että päällikkö tappoi tuon valkoisen miehen ennen vaimoni syntymää. Mutta kukaan ei tiedä varmasti asian oikeata laitaa ja minäkin mainitsen sen vain sentähden, että Nadan kauneus oli enemmän valkoisen rodun kauneuden kaltainen kuin meidän, mikä on hyvin ymmärrettävää, jos hänen isoisänsä sattui olemaan valkoinen mies.