* * * * *
Siten haudattiin Makedama heimonsa luiden alle — sellainen oli loppu langenien heimon; äitini uni oli käynyt toteen ja Chaka oli pitänyt valansa, jonka hän oli vannonut äidilleni, kun tämä ei antanut hänelle maidontilkkaa.
"Et ole vielä voittanut vetoa, Mopo", sanoi kuningas. "Katsohan, tuolla on vielä pikkuinen kolo, johon vielä yksi mahtuu lepäämään. Tuo kuoleman vilja-aitta on kyllä ääriään myöten täynnä, eikä siihen sullotuista jyvistä idä ainoakaan, mutta pikkuinen kolo on kuitenkin jäljellä — eikö ole ketään, joka sen täyttäisi? Onko koko langenien heimo todellakin kuollut?"
"Yksi on vielä jäljellä, oi kuningas!" vastaan minä. "Olen langeni, ja täyttäköön minun ruumiini tuon tyhjän paikan."
"Ei, Moposeni, ei! Kuka sitten voittaisi vedon? Ja sinua en sitäpaitsi tahdo tappaa, sillä se olisi vastoin valaani. Surummehan on yhteinen."
"Olen ainoa elossa oleva langeni, oi kuningas, joten olen hävinnyt vedon, joka kyllä maksetaan."
"Minun tietääkseni on vielä eräs toinenkin", sanoi Chaka. "Meidän sisaremme, Mopo. Ah, tuollapa hän jo tuleekin!"
Katsahdin ylös ja näin sisareni Balekan käyvän meitä kohti muhkea pantterinnahka olkapäillään jäljessään kaksi soturia. Hän astui ylväästi pää pystyssä ja hänen käyntinsä oli kuin kuningattaren. Nyt hän huomasi kuolleet, jotka lepäsivät hänen edessään hiljaa kuin päivättömän lammikon tumma vesi. Hän arvasi kaikki ja pysähtyi vavisten, mutta astui sitten ylpeästi Chakan eteen.
"Mitä tahdot minusta, oi kuningas?" kysyi hän.
"Tulit sopivalla hetkellä, sisareni", vastasi Chaka voimatta kohdata hänen katsettaan. "Näetkös, tämä Mopo, minun palvelijani ja sinun veljesi, löi kanssani karjasta vetoa. Aihe oli kerrassaan mitätön — kiistelimme, kykenisikö tuo langenien heimo — sinun heimosi, Baleka — täyttämään tämän U'Donga-lu-ka-Tatiyanan kuilun reunojaan myöten. Ja kuullessaan vedon innostuivat langenit niin että syöksyivät tuhansittain kuiluun näyttääkseen, kumpi meistä oli oikeassa. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että veljesi häviää vedon, sillä tuonne mahtuu vielä yksi, ennenkuin kuilu on täysi. Hän muistutti kuitenkin äsken mieleeni, sisareni, että langeneja on vielä yksi elossa, joka tuossa kolossa leväten voisi auttaa häntä voittamaan vedon, ja hän pyysi minua haettamaan sinut paikalle. Ja minä täytin hänen pyyntönsä, sillä en ole milloinkaan tahtonut vääryydellä mitään anastaa, niin että puhele nyt Mopon kanssa kahden kesken tästä asiasta kuten ennenkin hänen kanssaan keskustelit, kun synnytit lapsen, sisareni!"