"'Herrani, olen Kaluni, Pongon päämies, mahtava mies omassa maassani järven tuollapuolen.'
"'Miksi sitten tulet tänne yksin yösydännä, Kalubi, Pongon päämies?'
"'Miksi sinä tulet tänne, valkea herrani?' hän vastasi vältellen.
"'Mitä haluat?' kysyin.
"'Oi, Dogeetah, olen vahingoittanut itseni ja tahtoisin parantua', ja hän katsahti sidottuun käteensä.
"'Laske maahan keihääsi ja avaa vaatteesi nähdäkseni, ettei sinulla ole veistä.'
"Hän totteli ja heitti keihäänsä matkan päähän.
"'Nyt avaa kääreistä kätesi.'
"Hän teki niin. Minä sytytin tulitikun, mikä näky näytti peloittavan häntä suuresti, vaikk'ei hän kysynyt mitään, ja tulitikun valossa tutkin kättä. Etusormen ensimmäinen nivelosa oli poissa. Nähdessäni tyngän, jota oli poltettu ja sidottu tiukkaan taipuisalla ruoholla, saatoin päättää, että sormi oli purtu poikki.
"'Mikä sen on tehnyt?' kysyin.