"Niin", minä huudahdin, sillä tunsin, että minun piti sanoa jotakin, mitä tahansa, vain sanoakseni, "Dogeetah saapuu tänne toisena päivänä tästä lukien viimeistään puolen tunnin kuluttua auringonlaskun jälkeen."
En tiedä, mikä minut pakotti lisäämään tuon ylimääräisen puoli tuntia, joka tässä tapauksessa pelasti kaikkein meidän henkemme.
Nyt Bausi neuvotteli hetken inhoittavan Imbozwin ja vanhan, toissilmäisen kenraali Babemban kanssa, ja me odotimme tietäen, että kohtalomme riippui neuvottelun tuloksesta. Vihdoin hän puhui.
"Valkoiset miehet", hän sanoi, "Imbozwi, täkäläisten tietäjien päämies, jonka tukan poltitte pahalla taiallanne, sanoo, että olisi parasta surmata teidät heti, koska sydämenne ovat pahat ja te suunnittelette onnettomuutta kansalleni. Niin minäkin ajattelen. Mutta kenraalini Babemba, jolle olen suutuksissani siitä, ettei hän totellut määräystäni ja surmannut teitä maani rajoilla, jossa hän tapasi teidät orjakaravaaneinenne, hän ajattelee toisin. Hän rukoilee minua hillitsemään kättäni, ensiksikin siitä syystä, että olette lumonneet hänet kiintymään itseenne, ja toiseksi siitä syystä, että te mahdollisesti satutte puhumaan totta — mitä me emme usko — siinä nimittäin, että olette tulleet tänne Dogeetah-veljeni kutsusta ja hän, Dogeetah, surisi, jos hän saapuessaan tapaisi teidät kuolleina eikä kykenisi enää herättämään teitä henkiin jälleen. Näin ollen, koska ei ole suurta väliä sillä, kuoletteko nyt tai myöhemmin, minun määräykseni on, että teitä pidetään vankeina aina auringonlaskuun saakka toisen päivän iltana tästä lukien ja sidotaan sitten paaluihin kauppatorille, jossa saatte odottaa pimeyden lähestymistä, jolloin sanotte Dogeetah'in olevan täällä. Jos hän saapuu ja omistaa teidät veljikseen, silloin kaikki on hyvin; ellei hän saavu tahi tunnusta teitä omikseen — niin vielä parempi, sillä silloin teidät ammutaan kuoliaiksi nuolilla varoittavana esimerkkinä kaikille ihmisvarkaille, jotka aikovat Mazitu-maan rajojen yli."
Kuuntelin kauhistuneena tuota hirveää tuomiota, sitten sanoin hengähtäen:
"Me emme ole ihmisvarkaita, oi kuningas, olemme ihmisten vapauttajia, kuten oman kansasi miehet Tom ja Jerry voivat kertoa."
"Keitä Tom ja Jerry ovat?" hän kysyi välinpitämättömänä. "Tai olkoon, ei sillä ole väliä, sillä epäilemättä he ovat valehtelijoita niinkuin te kaikki muutkin. Olen puhunut. Viekää heidät pois, ruokkikaa hyvin ja säilyttäkää turvassa aina auringonlaskun edelliseen tuntiin saakka toisena päivänä tästä lukien."
Antamatta meille enää tilaisuutta puhua Bausi nousi ja asteli imbozwin ja neuvonantajainsa seuraamana isoon majaansa. Senjälkeen meidätkin vietiin pois, tällä kertaa kaksinkertaisen vartiojoukon saattamina, jonka komentajaa en ennen ollut nähnyt. Kylän portilla pysähdyimme ja kysyimme aseitamme, jotka meiltä oli otettu. Vastausta emme saaneet; sotilaat vain laskivat kätensä meidän olkapäillemme ja työnsivät meitä eteenpäin.
"Tämäpä on soma juttu", kuiskasin Stephen'ille.
"Oi, ei se mitään", hän vastasi. "Meillähän on vielä paljon pyssyjä majassamme. Olen kuullut, että tämä mazitu-kansa pelkää kauheasti kuulia. Emme voi muuta kuin hyökätä ulos ja murtaa itsellemme tien heidän lävitseen, sillä kun alamme ampua, he tietysti juoksevat pakoon."