"Ja kuinka kaukana kaupunki oli satamasta?"
"Aivan lähellä, Macumazahn."
Nyt Veli Johannes teki kysymyksen.
"Kuulitko mitään siitä maasta, joka oli luolan luona olevan veden toisella puolen?"
"Kyllä, Dogeetah. Kuulin silloin, tai jälkeenpäin — sillä aika ajoin on maahamme kulkenut huhuja tuosta pongo-kansasta — että se on saari, jolla kasvaa Pyhä kukka, josta tiedät, sillä viime kerralla täällä ollessasi olit saanut siitä yhden kukan. Sitten kuulin vielä, että Pyhää kukkaa hoiti papitar, jonka nimi oli Kukan äiti, ja hänen palvelijattarensa, jotka kaikki olivat neitseitä."
"Kuka tuo papitar oli?"
"Sitä en tiedä, mutta olen kuullut, että hän oli yksi niitä, jotka syntyvät valkoisina, vaikka mustista vanhemmista, ja että kaikki naiset, jotka pongo-kansasta syntyvät valkeina tai joilla on punaiset silmät, taikka jotka ovat kuuroja tai mykkiä, otetaan erilleen ja kasvatetaan papittaren palvelijoiksi. Mutta tuo papitar on nyt varmasti kuollut, sillä minun poikana ollessani hän oli jo vanha, hyvin, hyvin vanha, ja pongot olivat hyvin huolissaan, kun ei ollut olemassa ketään valkoihoista, jota olisi voitu ehdottaa hänen seuraajakseen. Hän on varmastikin kuollut, sillä monta vuotta sitten Pongo-maassa oli suuri juhla, jossa syötiin paljon orjia sen johdosta että papit olivat löytäneet uuden, kauniin papittaren, jolla oli valkoinen iho ja keltainen tukka ja oikea kynsien muoto."
Nyt muistin, että tuon papittaren löytö, jota kutsuttiin "Kukan äidiksi" ja jolla piti olla erinäisiä määrättyjä ominaisuuksia, muistutti suuresti vanhan egyptiläisten Apis-härän löytöä, jolla myöskin piti olla määrättyjä pyhiä tuntomerkkejä, kuten Herodotos kertoo. Sillä kertaa en kuitenkaan sanonut siitä mitään, sillä samassa Veli Johannes kysyi terävästi:
"Ja onko tämäkin papitar kuollut?"
"Sitä en tiedä, Dogeetah, mutta en luule. Jos hän olisi kuollut olisimme luultavasti kuulleet huhuja juhlasta, jossa kuollut Äiti olisi syöty."