"Mitä!" huudahti Bausi ja oli hämmästyvinään. "Eikö kukaan puhu? No niin, no niin, te olette lainoppineita ja rauhan miehiä. Mitä suuri kenraalimme Babemba sanoo?"
"Sanon, oi kuningas, että kävin kerran nuorena ollessani Pongo-maassa, minut raahattiin sinne pääni hiuksista, ja toisen silmäni jätin sinne, ja omin jaloin en sinne halua enää palata."
"Näyttää siltä, oi Komba, että kun kukaan kansani miehistä ei halua toimia lähettiläänä, niin Motombon ja kalubin on tultava itsensä riittävän henkivartijaväen turvissa, jos mielivät keskustella keskinäisestä rauhasta."
"Olen sanonut, että se on mahdotonta, oi kuningas."
"Siinä tapauksessa kaikki on lopussa, oi Komba. Lepää, syö ruokaamme ja palaa omaan maahasi."
Silloin Veli Johannes nousi ja sanoi:
"Olemme veri-veljiä, Bausi, ja senvuoksi minä voin puhua puolestasi. Jos sinä ja neuvonantajasi suostutte ja näillä pongoilla ei ole mitään sitä vastaan, niin minä ystävineni en pelkää lähteä Motombon ja kalubin luo neuvottelemaan heidän kanssaan rauhasta kansasi nimessä, sillä me haluamme tutustua uusiin maihin ja uusiin ihmisrotuihin. Sano, Komba, tahdotko hyväksyä meidät lähettiläiksi, jos kuningas sen sallii?"
"On kuninkaan oma asia nimittää lähettiläänsä", vastasi Komba. "Mutta kalubi on kyllä kuullut valkeain herrain olosta Mazitu-maassa ja pyytää kauttani sanoa, että jos teitä huvittaa seurata lähetystöä ja tulla hänen luokseen, hän lausuu teidät tervetulleiksi. Mutta kun asia esitettiin Motombolle, niin oraakkeli puhui näin:
"'Antakaa valkoisten miesten tulla, jos he haluavat tulla, tai antakaa heidän olla tulematta. Mutta jos he tulevat, älkää antako heidän tuoda mukanaan ainoatakaan rautaputkea, ei suurta eikä pientä, jollaisista maa on kuullut ja jotka syöksevät savua ja pamahtavat ja kuolettavat kaukaa. He eivät tarvitse niitä tappaakseen riistaa, sillä lihaa annetaan heille yllin kyllin; sitäpaitsi he Pongo-maassa ovat turvassa, elleivät loukkaa jumalaa.'"
Nämä sanat Komba lausui hyvin hitaasti ja suurella painolla, terävät silmät kiinnitettyinä minuun, kuin koettaen lukea salaiset ajatukseni. Kun kuulin sanat, rohkeuteni petti täydellisesti. Ymmärsin, että kalubi kutsui meitä Pongo-maahan, jotta tappaisimme tuon suuren Valkean paholaisen, joka uhkasi hänen henkeään ja oli minun käsitykseni mukaan suunnattoman suuri apina. Mutta kuinka saatoimme astua sitä enemmän kuin muutakaan petoa vastaan ilman ampuma-aseita? Tein minuutissa päätökseni.