Vielä kerran katsahdin häneen ja vastasin:
"Panette paljon alttiiksi yhden kukan vuoksi, John. Vai haetteko muutakin kuin kukkaa? Jos on niin, toivon teidän sanovan totuuden."
Tämän sanoin tietoisena siitä, että Veli Johanneksella oli ääretön vastenmielisyys puhua tai toimia valheellisesti.
"No niin, Allan, kun lausutte sen tuolla tavalla, totuus on se, että kuulin vähän muutakin Pongo-maasta kuin sen, mitä kerroin teille sisämaassa. Se oli sen jälkeen kuin olin leikannut Kalubin sormen, muuten olisinkin koettanut päästä sinne yksin. Mutta silloin en enää voinut sitä tehdä, kuten olen sanonut."
"Ja mitä saitte kuulla?"
"Sain kuulla, että heillä on paitsi valkeaa jumalaa valkea jumalatarkin."
"Ja entä sitten? Naarasgorilla luultavasti."
"Ei muuta kuin että jumalat ovat aina kiinnittäneet mieltäni. Hyvää yötä."
"Olette vanha, kummallinen otus", huomautin hänen jälkeensä, "ja mikä on enemmän, te salaatte jotakin. Mutta eräänä kauniina Päivänä saan siitä selvän. Kuitenkin minua ihmetyttää, mahtaako koko juttu olla valhetta, ei, ei valhetta vaan harhakuvittelua. Sitäkään se ei voi olla — tuon orkidean vuoksi. Eivät mitkään selitykset saa sitä olemattomaksi. Hullunkurista kansaa tuo pongo valkeine jumalineen ja jumalattarineen ja pyhine kukkineen. Mutta loppujen lopuksi koko Afrikka on täynnä hullunkurisia kansoja ja hullunkurisia jumalia."
* * * * *