He pudistivat päitään, jotka nähtävästi olivat tyhjät suunnitelmista.
John vain siveli valkoista partaansa ja kysyi lempeästi:
"Mitä olette suunnitellut, Allan? Rakas vaimoni ja minä olemme valmiit jättämään asian kokonaan teidän huostaanne, joka olette niin neuvokas."
"Suunnitellut!" minä änkytin. "Todellakin, John, missä muissa olosuhteissa tahansa —" Sitten mietiskeltyäni hetken kutsutin luokseni Hansin ja Mavovon, jotka tulivat ja lyyhähtivät istumaan parvekkeen lattialle.
"No niin", sanoin heille asian selitettyäni, "mitä te olette suunnitelleet?" Olin itse aivan tyhjä kaikista mahdollisista ehdotuksista ja tahdoin senvuoksi päästä tuosta kiduttavasta vastuunalaisuudesta.
"Isäni pilkkaa meitä", sanoi Mavovo juhlallisesti. "Voiko loukussa oleva rotta suunnitella ulospääsyn mahdollisuuksia, kun koira odottaa oven edessä? Niin pitkälle olemme päässeet ehyinä kuin rotta loukkuun. Nyt en näe edessämme muuta kuin kuoleman."
"Tämäpä hauskaa", vastasin. "Sinun vuorosi, Hans."
"Ah, baas", virkkoi hottentotti, "lyhyeksi hetkeksi tulin taas viisaaksi keksiessäni pistää Intombin bambusauvaan. Mutta nyt pääni on kuin mädännyt muna. Mutta, mutta, yksi ajatus minulla on — kysykäämmepä missie'ltä. Hänen aivonsa ovat nuoret ja raittiit ja voivat keksiä jotakin; baas Stephen'iltä kysyminen ei hyödyttäisi, sillä hän on jo vajonnut muihin ajatuksiin", ja Hans naurahti hiukan.
Etupäässä siinä tarkoituksessa, että saisin enemmän ajatteluaikaa, kutsuin luokseni miss Hope'n, joka juuri oli Stephen'in seuraamana ilmestynyt pyhätöstä, ja esitin tilanteen hänelle, puhuen hyvin hitaasti ja selvästi, jotta hän ymmärtäisi sanani. Suureksi hämmästyksekseni hän vastasi heti.
"Mikä on jumala, oi mr. Allan? Eikö se ole enemmän kuin ihminen? Voiko jumalan sitoa ja heittää onkaloon tuhanneksi vuodeksi, niinkuin saatanasta kerrotaan raamatussa? Jos jumala tahtoo liikkua, nähdä uusia maita ja niin edespäin, kuka voi sen kieltää?"
"En ymmärrä oikein", sanoin kiiruhtaakseni häntä, vaikka itse asiassa jo hiukan aavistin mitä hän tarkoitti.