"No niin, Allan, mitä olette suunnitellut?" kysyi Veli Johannes, koettaen näyttää hilpeältä ja päästäen irti vaimonsa käden. Niinä aikoina hän näytti lakkaamatta pitelevän kiinni vaimonsa kädestä.
"Oh!" vastasin, "aion noutaa venheen, jolla pääsemme mukavasti soutamaan toiselle puolelle."
He tuijottivat minuun, ja miss Hope, joka istui Stephen'in vieressä, kysyi tavallisella raamatullisella kielellään:
"Onko teillä kyyhkysen siivet, jotta voitte lentää, oi mr. Allan?"
"Ei", vastasin, "mutta minulla on kalan evät tai jotain sentapaista, ja osaan uida."
Nyt kajahti koko kuoro vastaväitteitä.
"Sitä et saa tehdä", sanoi Stephen, "minä osaan uida yhtä hyvin ja olen nuorempi. Minä lähden, tahdon saada kylvyn."
"Sen kyllä saatte, oi Stephen", keskeytti miss Hope mielestäni hiukan hätääntyneenä. "Sade taivaasta puhdistaa teidät." (Satoi jo.)
"Kyllä, Stephen, uida kyllä osaat", vastasin, "mutta suonet anteeksi jos sanon, ettet ole erittäin tottunut rihlapyssyyn, ja oikeaan osuminen lienee tämän tehtävän tärkein puoli. Kuulkaa nyt kaikki. Minä lähden. Toivon, että onnistun, mutta jos en, ei sillä ole suurta väliä, sillä asemanne ei ole tullut entistä huonommaksi. Teitä on tässä kolme paria. John ja hänen vaimonsa; Stephen ja miss Hope; Mavovo ja Hans. Jos minä, viides pyörä vaunussa, joudun hukkaan, niin saatte valita uuden kapteenin, siinä kaikki. Mutta niin kauan kuin olen johtajana, minua on toteltava."
Senjälkeen Mavovo, jolle Hans oli kuiskutellut, alkoi puhua.