Samassa Motombo käännähti. Jokin vaisto lienee varoittanut häntä, sillä kaikkialla vallitsi haudan hiljaisuus lukuunottamatta sateen hiljaista rapinaa ulkona. Hänen kääntyessään salama leimahti, ja hän näki minut.
"Se on se valkoinen mies", hän mutisi itsekseen hiljaisella, sähisevällä äänellä, minun odottaessani välähdystä seuraavassa pimeydessä pyssy valmiina, "sama valkoinen mies, joka ampui minua kauan, kauan sitten, ja taaskin hänellä on pyssy! Oi, kohtalon isku! Epäilemättä jumala on kuollut, ja minunkin pitää kuolla!"
Samassa hän kuin epäilyksen vallassa kohotti sarveaan kutsuakseen apua.
Taaskin salama leimahti ja sitä seurasi hirveä ukkosenjyrähdys. Apua rukoillen tähtäsin hänen päähänsä salaman valossa, juuri kun torvi kosketti hänen huuliaan. Torvi putosi kädestä. Hän näytti lysähtävän kokoon eikä liikahtanut enää.
Jumalan kiitos, jumalan kiitos! Tänä äärimmäisenä koettelemuksen hetkenä taitoni, jossa olen mestari, ei ollut pettänyt minua. Jos käteni olisi vähääkään vavahtanut, jos äärimmilleen jännitetyt hermoni olisivat hiukankin antaneet perään tai jos Hansin hatusta otettu riekale ei olisi riittänyt suojaamaan nallia ja ruutia kosteudelta, kuinka silloin olisi käynyt? No niin, tätä tarinaa ei ainakaan olisi koskaan kirjoitettu, ja kalubien hautuumaa kätkisi muutamia luita enemmän, siinä kaikki.
Odotin hetkisen nähdäkseni palvelijattarien syöksyvän esille luolan sivuseinissä olevista ovista ja kuullakseni heidän päästävän kimeän hätähuudon. Mutta ei näkynyt ketään, ja siitä arvasin, että ukkosen jyrinä oli estänyt pyssynpamahduksen kuulumasta, on näet muistettava, että kukaan noista ihmisistä ei ollut pyssyn ääntä koskaan kuullut. Tuo vanha olento oli varmaan lukemattomia vuosia kyyröttänyt päivää ja yötä lavitsallaan, mistä hänen varmasti oli vaikea päästä liikkumaan. Kun naiset siis auringonlaskun aikaan olivat käärineet hänet vuotiin ja sytyttäneet nuotiot häntä lämmittämään, miksi he olisivat tulleet häntä häiritsemään, ellei hän kutsunut torvellaan? Luultavasti laki sen kielsikin.
Jonkun verran varmempana kahlasin pari askelta eteenpäin ja päästin irti köydellä kiinnitetyn ruuhen. Sitten kömmin itse ruuheen, laskin pyssyn kädestäni, tartuin airoon ja aloin meloa ulos lahdesta. Samassa salama jälleen välähti, ja sen valossa näin Motombon kasvot, jotka nyt olivat vain muutaman jalan päässä minusta. Pää näytti lepäävän melkein polvia vasten ja oli kaamean näköinen. Keskellä otsaa oli sininen merkki, siinä mistä kuula oli mennyt sisään, sillä siinä asiassa en ollut erehtynyt. Pyöreät syvälle painuneet silmät olivat auki, mutta niitten tuli oli sammunut, ja ne näyttivät tuijottavan minuun pitkien kulmakarvain alta. Suuri leuka oli loksahtanut auki, ja pitkältä alahuulelta riippui ulos punainen kieli. Turvonneiden poskien parkittua nahkaa muistuttava iho oli käynyt tuhkanharmaaksi ja surkean kirjavaksi.
Oi! Näky oli kaamea, ja joskus pahalla tuulella ollessani se vieläkin vaivaa minua. Hänen verensä ei kuitenkaan ole raskaana sydämelläni, sitä omatuntoni ei pelkää. Hänen loppunsa oli välttämätön viattomain pelastamiseksi, ja olen vakuutettu, että se oli hyvin ansaittu. Sillä hän oli paholainen ja sukua tuolle suurelle apinajumalalle, jonka metsässä olin surmannut ja jota hän sivumennen sanoen kuolleena mitä suurimmassa määrässä muistutti. Jos heidän päänsä olisi pantu vierekkäin vähän matkan päähän toinen toisestaan, ei olisi ollut kovin helppoa erottaa niitä ulkonevine kulmineen, parrattomine, sisäänpainuneine leukoineen ja suupielistä törröttävine keltaisine torahampaineen.
Nyt olin päässyt jo ulos luolasta. Pysähdyin kuitenkin hetkeksi syrjään jyrkän kallioseinämän alle sekä kuunnellakseni, olisiko tekoni huomattu, että peläten salaman, joka yhä vielä leimahteli, vaikkakin myrskykeskus eteni nopeasti, ilmiantavan minut jollekin vartijalle.
Noin kymmenen minuuttia pysyin piilossani, mutta sitten päätin rohkaista mieleni ja läksin hiljalleen soutamaan vastakkaista rantaa kohti, suunnaten kuitenkin vähän länteen päin luolasta erästä muita pitempää puuta kohti, joka niinkuin olin pannut merkille, kohosi taivaalle juuri hautuumaan takana.