OIKEA PYHÄ KUKKA.
Kun jälleen heräsin, huomasin nukkuneeni viisi- tai kuusitoista tuntia, sillä uuden päivän aurinko oli jo korkealla taivalla. Makasin oksista tehdyn suojuksen alla saman kukkulan juurella, jolle pystyttämämme lippu oli johtanut meidät takaisin yli Kiruan järven. Lähelläni istui Hans suunnattoman suuren liemivadin kimpussa; liemen hän oli keittänyt lähellä olevassa tulessa. Hänen vieressään näin ilokseni Mavovonkin pää sidottuna, vaikka muuten ei sanottavasti vahingoittuneena. Kivi, joka heikkoluisemman valkoihoisen luultavasti olisi surmannut, ei ollut tehnyt muuta kuin iskenyt hänet tainnoksiin ja tehnyt haavan päänahkaan; sen voimaa oli sitäpaitsi luultavasti vähentänyt kuminen päärengas, jota hän, niinkuin useimmat määrättyyn ikään tai arvoon päässeet zulut, käytti hiuksiinsa kiedottuna.
Kaksi telttaa, jotka olimme tuoneet mukanamme järvelle asti, oli pystytetty aivan lähelle, ja ne tekivät auringonpaisteessa oikein soman ja rauhallisen vaikutuksen.
Hans, joka salavihkaa piti minua silmällä, lennätti minulle heti suuren tuopillisen kuumaa kahvia, jonka Sammy oli valmistanut heräämiseni varalta; sillä he tiesivät, että uneni johtui tai oli johtunut luonnon vaatimuksista. Join kahvin viimeiseen pisaraan asti enkä ole koko elämässäni mistään nauttinut enemmän. Sitten kävin käsiksi paistettuihin lihapalasiin ja kysyin häneltä, mitä oli tapahtunut.
"Ei muuta, baas", hän vastasi, "kuin että me, joiden pitäisi maata kuolleina, olemme elossa. Äiti ja missie nukkuvat tuolla teltassa, tai ainakin äiti, sillä missie auttaa isäänsä ja hoitaa baas Stephen'iä, joka on saanut pahan haavan. Pongot ovat tipo tiessään eivätkä luultavasti palaa, sillä he saivat tarpeekseen valkoisten miesten pyssyistä. Mazitut ovat haudanneet niin paljon kuolleitaan kuin ovat löytäneet ja lähettäneet haavoittuneet, joita oli vain kuusi, paareilla Bezan kaupunkiin. Siinä kaikki, baas."
Sitten peseytyessäni — en ole koskaan ollut niin pesun tarpeessa — ja vetäessäni ylleni alusvaatteitani, joissa olin uinut sinä yönä kuin ammuin Motombon ja jotka Hans oli kiertänyt ja kuivannut auringossa, kysyin tuolta kunnon mieheltä, kuinka hän jaksoi seikkailujensa jälkeen.
"Oh, oikein hyvin, baas", hän vastasi, "nyt kun vatsani on täynnä, lukuunottamatta sitä, että käteni ja ranteeni ovat haavoilla paviaanina ryömimisestä ja etten saa nenästäni tuota jumalan nahkan hajua. Oi, ette tiedä, mitä se oli; jos olisin ollut valkoihoinen, se olisi tappanut minut. Mutta, baas, teitte ehkä lopultakin viisaasti ottaessanne vanhan juomari-Hansin mukaanne matkalle, sillä olinhan älykäs, kun muistin tuon pikku pyssyn, vai mitä? Ja kun keksin, että te voisitte uimalla päästä tuon Krokodiilijärven yli, vaikka sen tosin opin hämähäkistä ja perhosesta, jotka kunnianarvoisa isänne lähetti meille merkiksi. Ja nyt olemme päässeet onnellisesti takaisin, lukuunottamatta Jerryä, josta muuten ei ole suurta vahinkoa, sillä hänen laisiaan on mazitujen joukossa monta, ja lukuunottamatta haavaa baas Stephen'in olkapäässä ja tuota suurta kukkaa, joka oli hänestä viinaakin parempi."
"Kyllä, Hans", minä sanoin, "tein viisaasti ottaessani sinut mukaan, ja älykäs sinä olet, sillä ilman sinua olisimme nyt keitettyinä ja syötyinä Pongo-maassa. Kiitän sinua avustasi, vanha ystävä. Muista ensi kerralla, Hans, paikata reiät taskuissasi. Neljä nallia ei ollut paljon, Hans."
"Ei, baas, mutta kylliksi; sillä ne olivat kaikki hyviä. Vaikka niitä olisi ollut neljäkymmentä, ette olisi voinut tehdä enempää. Oi, kunnianarvoisa isänne kyllä tiesi tämän kaiken" (isävainajani oli tullut Hansille jonkinlaiseksi suojeluspyhimykseksi) "eikä olisi vaatinut vanhaa hottentottia kantamaan enempää kuin oli tarpeen. Hän tiesi, ettette ampuisi harhaan, baas, ja että tapettavia oli vain yksi jumala, yksi paholainen ja yksi mies."
Minä naurahdin, sillä Hansin selitystapa oli todella omituinen, ja saatuani nutun ylleni menin Stephen'iä katsomaan. Teltan ovella tapasin Veli Johanneksen, jonka olkapäätä orkideapaarit olivat pahasti hanganneet ja käsiin noussut soutamisesta rakot, mutta joka muuten oli aivan hyvissä voimissa ja tietysti äärettömän onnellinen.