"Enpä tiedä. Arvatenkin se on Cymbidium koosta päättäen."
Pudistin päätäni. "Ystäväni mainitsi toisen nimen. Hän nimitti sitä
Cypripediumiksi."
Nuori mies alkoi käydä uteliaaksi. "Yksikö Cypripedium koko tuossa isossa laatikossa? Sen täytyy olla suuri kukka."
"Niin on, ystäväni sanoi sitä suurimmaksi mitä milloinkaan on löydetty. Se on kaksikymmentäneljä tuumaa toisen siiven päästä toisen päähän, teriksi muistelen hänen niitä nimittäneen, ja takaosa läpimitaten noin jalan levyinen."
"Kaksikymmentäneljä tuumaa terälehtien väli ja selän läpileikkaus jalan levyinen!" sanoi nuori mies aivan ällistyneenä. "Ja Cypripedium! Te laskette varmaankin leikkiä, sir?"
"Sir", vastasin loukkautuneena, "sitä en tee. Teidän puheenne merkitsee samaa kuin sanoisitte minun puhuvan valhetta. Mutta luonnollisestihan kukka saattaa olla jotain muutakin lajia."
"Näyttäkää se minulle! Flora-jumalattaren nimessä, näyttäkää minulle!"
Aloin avata laatikkoa. Se olikin jo puoleksi auki, kun kaksi muuta herraa, jotka joko olivat kuulleet osan keskusteluamme tai huomanneet toverini kiihtyneet kasvot, tunkeutuivat luoksemme. Huomasin heilläkin orkideat napinlävessä.
"Halloo, Somers!" sanoi toinen teeskennellyn miellyttävällä äänellä, "mitä teillä siellä on?"
"Mitä teidän ystävällänne on siellä?" kysyi toinen.