Pujahdin ulos majasta ja jätin heidät keskustelemaan kadotetusta ja jälleen löydetystä kukasta. Kohtaus oli soma ja antoi mielestäni henkistä sisältöä muuten niin mielettömälle retkellemme. Hän oli etsinyt kaunista kukkaa ja löytänyt — elämänsä rakkauden.
Tämän jälkeen Stephen toipui nopeasti, sillä tuollainen rakkaus on paras lääke — jos siihen liittyy vastarakkaus.
En tiedä, mitä nuorten, Veli Johanneksen ja hänen vaimonsa välillä tapahtui, sillä sitä en ole koskaan kysynyt. Mutta panin merkille, että Hope'n vanhemmat siitä päivästä alkaen rupesivat kohtelemaan Stephen'iä kuin omaa poikaansa. Nuorten väliseen suhteeseen ei paljoa kajottu. Yksin alkuasukkaatkin suhtautuivat siihen ymmärtämyksellä, sillä vanha Mavovo kysyi minulta, milloin he aikoivat mennä naimisiin ja kuinka monta lehmää Stephen oli luvannut Veli Johannekselle maksuksi niin kauniista vaimosta. "Niitä pitäisi olla suuri lauma", hän sanoi, "ja suurikasvuista rotua."
Sammykin viittasi keskustellessaan kanssani "mr. Somers'in kihlattuun". Hans yksin ei sanonut mitään. Niin jokapäiväinen asia kuin naiminen ja naittaminen ei näyttänyt herättävän hänessä mielenkiintoa. Tahi mahdollisesti hän piti asiaa jo ennakolta päätettynä ja katsoi senvuoksi tarpeettomaksi puhua siitä.
Bausin kylässä viivyimme kokonaisen kuukauden, jona aikana Stephen'in voimat palasivat. Minä tutustuin täydellisesti seutuun, ja samoin Mavovo ja zulut, mutta Veli Johannes ja hänen vaimonsa eivät välittäneet mistään. Mrs. Eversley oli myöntyväinen olento, joka tyytyi ottamaan vastaan tapahtumat sellaisina kuin ne tulivat ja pitkän erakkoelämänsä jälkeen odottamaan vielä jonkun aikaa villien maassa. Sitäpaitsi hänen luonaan oli nyt rakastettu John, johon hän saattoi tuntikausia tuijottaa niinkuin kissa joskus henkilöön, johon se on kiintynyt. Hänen puheensakin miehelleen kuului minusta onnelliselta hyrinältä. Ja ukkorukka näytti väliin oikein hermostuneelta, sillä tunnin ja parin kuluttua hän aina nousi ja lähti pyydystämään perhosia.
Totta puhuen tilanne ennen pitkää alkoi hermostuttaa minua, sillä minne tahansa katsoinkin, näin Stephen'in ja Hope'n rakastelemassa tai Veli Johanneksen ja hänen vaimonsa ihailemassa toinen toistaan, joten minulla ei ollut heistä paljonkaan seuraa. Nähtävästi he ajattelivat, että Mavovo, Hans, Sammy, Bausi, Babemba ja Kumpp. olivat minulle kyllin — jos nimittäin asiaa ensinkään ajattelivat. Ja kyllin nuo eräässä merkityksessä olivatkin, sillä zulu-metsästäjät alkoivat käydä sietämättömiksi tuossa joutilaisuudessa ja yltäkylläisyydessä, syödä liian paljon, juoda liian paljon olutta, polttaa liiaksi päihdyttävää dakkaa, eräänlaista epäterveellistä hamppua, ja rakastella liiaksi mazitu-vaimoja, aiheuttaen riitoja, jotka minun oli sovitettava.
Viimein tein tuosta kaikesta lopun ja sanoin, että meidän oli lähdettävä liikkeelle, kun Stephenkin jo kykeni kävelemään.
"Aivan niin", sanoi Veli Johannes lempeästi; "mitä olette suunnitellut,
Allan?"
Vihasin tuota Veli Johanneksen lausetta ja vastasin hiukan närkästyneenä, etten ollut suunnitellut mitään, mutta aioin, kun ei kellään muullakaan ollut ehdotuksia, mennä ulos neuvottelemaan Hansin ja Mavovon kanssa, minkä myöskin tein.
Neuvottelumme tulosta en huoli kertoa, sillä meidän varaltamme oli jo tehty muita suunnitelmia, joita en ollut aavistanut.