"Hassan-ben-Mohammed ja orjakauppiaat!" minä sanoin, kun Babemba ilmestyi sotilasjoukon etunenässä ja huusi hänkin:
"Arabialaiset orjakauppiaat ovat täällä, herrani Macumazana. Sumussa he ovat hiipineet kintereillemme. Heidän lähettiläänsä on tullut pohjoisportille vaatimaan, että luovuttaisimme heille teidät valkoihoiset ja palvelijanne ja sitäpaitsi sata nuorta miestä ja sata nuorta naista orjuuteen myytäviksi. Ellemme sitä tee, he uhkaavat tappaa meidät kaikki lukuunottamatta nuoria poikia ja tyttöjä, ja teidät valkoiset he uhkaavat surmata polttamalla ja jättää eloon vain molemmat naiset, joku Hassan lähettää tuon sanan."
"Vai niin", vastasin levollisesti, sillä tässä pälkähässä tyynnyin kuten tavallisesti. "Ja aikooko Bausi luovuttaa meidät?"
"Kuinka Bausi voisi sen tehdä, kun Dogeetah on hänen veriveljensä ja te hänen ystäviään?" huudahti vanha kenraali närkästyneenä.
"Bausi lähettää minut veljensä luokse saadakseen häneltä valkoisten miesten viisaan neuvon puhuttuna sinun suusi kautta, herrani Macumazana."
"Siinä tapauksessa Bausissa on hyvä henki", vastasin, "ja näin sanoo Dogeetah minun suuni kautta. Mene Hassanin lähetin luo ja kysy häneltä, muistaako hän erästä kirjettä, jonka kaksi valkoista miestä jätti hänelle kerran halaistun kepin päähän heidän leirinsä ulkopuolelle. Sano hänelle, että aika on tullut, jolloin nuo valkoiset miehet täyttävät kirjeessä antamansa lupaukset, ja että hän itse ennen aamunkoittoa on riippuva puussa. Sitten, Babemba, kokoa sotilaasi ja puolusta kaupungin pohjoista porttia niin kauan kuin voit nuolilla ja jousilla. Senjälkeen peräydy kaupungin läpi ja yhdy meihin metsikössä, kallioisella rinteellä, vastapäätä eteläporttia. Lähetä muutamia miehiä tyhjentämään kaupunkia vanhuksista, naisista ja lapsista ja päästä heidät ulos eteläportista etsimään suojaa rinteen takana olevasta metsästä. Älä anna heidän vitkastella. Käske heidän lähteä heti. Ymmärrätkö?"
"Ymmärrän kaikki, herrani Macumazana. Olen tekevä mitä Dogeetah on käskenyt. Kunpa olisimme kuunnelleet sinua ja pitäneet tarkempaa vahtia!"
Hän kiiruhti pois vinhaa vauhtia kuin nuorukainen ja huutaen määräyksiä mennessään.
"Nyt", sanoin, "nyt mekin liikkeelle!"
Kokosimme pyssyt ja ampumavarat ja vähän muutakin, en muista enää mitä, ja Babemban veräjälle jättämäin vartijain avulla kuljetimme ne kaupungin läpi, vieden mukanamme myöskin molemmat aasimme ja valkoisen härän. Mennessämme muistin vielä huopapeitteet ja pari rautaista keittoastiaa, joita saatoimme tarvita, ja käskin onnettoman näköisen Sammyn juosta takaisin noutamaan ne majasta.