Mazitut toivat vankinsa mukanaan, ja niiden joukosta tunsin heti epämiellyttävän, rokonarpisen Hassan-ben-Mohammedin, jonka palaneesta valkeasta puvusta oli enää vain riekaleita jäljellä.
"Olen saanut kirjeesi, jonka kirjoitit kauan sitten ja jossa uhkasit meitä tulikuolemalla, ja tänä aamuna, Hassan", sanoin hänelle, "sain myöskin sanasi, jonka toi haavoittunut nuorukainen pelastuttuaan käsistäsi silloin, kun murhasit hänen toverinsa, ja molempiin olen lähettänyt sinulle vastauksen. Jos et ole saanut niitä, niin katsele ympärillesi, niin saat lukea vastaukseni sellaisella kielellä, jota jokainen ymmärtää."
Epäsikiö — sellainen hän o!i — heittäytyi kasvoilleen maahan, rukoillen armoa. Nähdessään mrs. Eversley'n hän ryömi häntä kohti, tarttui hänen valkoiseen pukuunsa ja rukoili, että hän puhuisi hänen puolestaan.
"Teitte minut orjaksi, vaikka olin hoitanut teitä rokossa", tämä vastasi, "ja koetitte tappaa mieheni ilman syytä. Teidän tähtenne, Hassan, olen viettänyt elämäni parhaat vuodet viilikansan keskellä ja epätoivossa. Kuitenkin minä puolestani annan teille anteeksi, mutta ah, en tahdo koskaan enää nähdä kasvojanne!"
Sen sanottuaan hän riuhtaisi itsensä irti ja poistui tyttärineen.
"Minä myöskin annan sinulle anteeksi, vaikka murhasit väkeni ja teit kaksikymmentä vuotta elämästäni yhtämittaiseksi kidutukseksi", sanoi Veli Johannes, yksi todellisimpia kristityltä, mitä milloinkaan olen tuntenut. "Antakoon Jumalakin samoin sinulle anteeksi", ja hän seurasi vaimoaan ja tytärtään.
Silloin vanha kuningas Bausi, joka oli selviytynyt taistelusta saamatta muuta kuin lievän haavan, puhui sanoen:
"Olen iloinen, sinä punainen rosvo, että nämä valkoihoiset ovat suoneet sinulle, mitä pyysit — nimittäin anteeksiantamuksensa — sillä se teko on heille suureksi kunniaksi ja saattaa minut ja kansani pitämään heitä vieläkin ylevämpinä kuin ennen. Mutta, sinä miesten ja naisten murhaaja ja lasten kauppias, minä olen täällä tuomari eivätkä valkoihoiset. Katso tekojasi!" ja hän osoitti ensin kaatuneiden zulujen ja mazitujen rivejä ja sitten palavaa kaupunkiansa. "Katso ja muista kohtaloa, jolla uhkasit meitä, jotka emme olleet sinulle mitään pahaa tehneet. Katso! Katso! Katso, sinä ihmishyeena!"
Nyt minäkin poistuin enkä ole koskaan kysynyt, mitä Hassanille ja hänen vankitovereilleen tehtiin. Vieläpä, jos Hans tai joku alkuasukkaista yritti minulle siitä kertoa, käskin heitä pitämään suunsa kiinni.