"Loruja", minä vastasin ja kuuntelin sitten niin tarkkaan kuin voin.
Nyt minäkin olin kuulevinani, vaikka en tiennyt miltä suunnalta, sanoja, jotka sanottiin useampaan kertaan ja kuuluivat korvissani seuraavasti:
"Oi mr. Quatermain, minä pyydän, olkaa niin hyvä ja avatkaa tämän uunin ovi."
Hetkisen luulin menettäneeni järkeni. Kutsuin kuitenkin toisia, ja me kuuntelimme kaikki. Äkkiä Hans raapaisi maata niinkuin mäyräkoira myyrän kololla kuullessaan liikettä maan alta ja alkoi penkoa tai oikeammin lapioida edessämme olevaa tuhkaläjää puupalasella, sillä tuhka oli vielä liian kuumaa paljaille käsille. Sitten kuuntelimme taas, ja tällä kertaa kuulimme äänen aivan selvänä maan alta.
"Baas", virkkoi Hans, "siellä on Sammy jyväkuopassa!"
Nyt muistin, että majojen edessä todella oli ollut sellainen kuoppa, vaikkakin tällä kertaa tyhjä, jota, niinkuin on tavallista bantu-neekerien keskuudessa, käytettiin sellaisen viljan säilytyspaikkana, jota ei lähitulevaisuudessa tarvittu. Minulla on itsellänikin kerran ollut hyvin surullinen kokemus tuollaisista jyväkuopista, niinkuin jokainen, joka lukee ensimmäisen vaimoni tarinan, jolle olen antanut nimen "Marie", itse voi nähdä.
Nopeasti tyhjensimme paikan ja nostimme pois ilmanvaihtorei'illä varustetun kiven — nuo ilmanvaihtoreiät olivat Sammyn pelastus, samoinkuin se, ettei kivi sopinut suulle aivan tiiviisti. Kiven alla oli pullon muotoinen, sementillä sisustettu onkalo, noin kymmenen jalkaa syvä ja kahdeksan leveä. Samassa hetkessä reiästä ilmestyi esille Sammyn pää, suu auki kuin ilmaa haukkovalla kalalla. Vedimme miehen ulos, mikä toimitus pani hänet ulvomaan, kun iho oli käynyt kuumuudesta helläksi, ja annoimme hänelle vettä, jota joku mazituista nouti lähteestä. Sitten kysyin häneltä harmistuneena, mitä hän oli ollut tekemässä tuolla kuopassa sillä aikaa kuin me olimme vuodattaneet kyyneleitä, pitäen häntä kuolleena.
"Oi, mr. Quatermain", hän sanoi, "olen uskollisen palveluksen uhri. Kaiken arvokkaan omaisuutemme jättäminen saaliinhimoisen vihollisen käsiin oli enemmän kuin mitä jaksoin kantaa. Sulloin senvuoksi kaikki tyyni tänne kuoppaan, ja kun olin kuulevinani jonkun tulevan, pistäydyin itse päällimmäiseksi ja vedin kiven suulle. Mutta, mr. Quatermain, pian senjälkeen vihollinen pani murhan ja ryöstön lisäksi toimeen murhapolton, ja koko paikka joutui liekkien valtaan. Kuulin liekkien ulvovan pääni päältä, ja vähän myöhemmin tuhka oli peittänyt piilopaikkani suun, niin etten enää jaksanut nostaa kiveä, kun se sitäpaitsi oli liian kuuma koskettaa. Istuin siis täällä koko yön mitä tukahduttavimmassa kuumuudessa ja pelkäsin kovasti, mr. Quatermain, että nuo kaksi ruutinassakkaa, jotka olivat mukanani, räjähtäisivät, kunnes vihdoin, juuri kun olin hylännyt kaiken toivon ja valmistautunut kuolemaan kuin buschmannin elävältä paistama kilpikonna, kuulin tervetulleen äänen. Ja, mr. Quatermain, jos teillä sattuisi olemaan jotakin lauhduttavaa voidetta, niin olisin hyvin kiitollinen, sillä olen ylt'yleensä korventunut."
"Oi, Sammy, Sammy", minä sanoin, "nyt näet, mihin raukkamaisuus johtaa.
Harjanteella meidän luonamme et olisi korventunut, ja vain sattumalta
Hansin herkkä kuulo pelasti sinut jäämästä surkean tuhon omaksi tuohon
loukkoon."
"Se on totta, mr. Quatermain. Tunnustan ansainneeni tuon kuuman rangaistuksen. Mutta harjanteella olisin saattanut joutua ammutuksi, mikä olisi vielä pahempi kuin että ihoni on palanut. Annoitte sitäpaitsi omaisuutenne haltuuni, ja minä päätin pelastaa sen oman mukavuutenakin uhalla. Vihdoin viimein suojelusenkelini toi teidät tänne ajoissa, ennenkuin olin aivan läpi keitetty. Kaikki on siis hyvin, kun loppu on hyvä, mr. Quatermain, vaikka totta on, että minä puolestani olen saanut kyllikseni verisestä sodasta, ja jos elän niin kauan että pääsen takaisin sivistyneisiin seutuihin, niin lupaan seurata ruoan valmistajantaipumuksiani turvallisessa hotellinkeittiössä, tarkoitan siinä tapauksessa, etten satu saamaan tointa englanninkielen opettajana!"