"Hyvin epämääräisellä paikalla Itä-Afrikan eteläosassa", vastasin. "En voi rajoittaa sen paikkaa tarkemmin kuin kolmeensataan mailiin."
"Se on epämääräistä, mr. Quatermain. Minulla ei ole oikeutta sitä tiedustella, sillä ymmärrän, että ette tiedä minusta mitään, mutta vakuutan teille, että olen kunniallinen, ja, lyhyesti sanoen, tahtoisitteko kertoa minulle, mitä tiedätte tästä kukasta?"
"Enpä luule voivani", vastasin hiukan epäröiden. Sitten, luotuani häneen toisen silmäyksen, kerroin tarinan ääriviivat, mainiten kaikki nimet ja tarkat paikat, ja selitin olevani etsimässä henkilöä, joka varustaisi rahalla retkikunnan tuohon kaukaiseen ja romanttiseen maahan, jossa harvinaisen Cypripediumimme luultiin kasvavan.
Juuri kun olin lopettanut kertomukseni ja ennenkuin kuulijani vielä ehti tehdä ainoatakaan huomautusta, kuului kova naputus ovelle.
"Mr. Stephen", sanoi ääni, "oletteko siellä, mr. Stephen?"
"Kautta Jupiterin, se on Briggs", huudahti nuori mies. "Briggs on isäni taloudenhoitaja. Sulkekaa laatikko, mr. Quatermain. Käykää sisälle, Briggs", hän jatkoi, hitaasti kiertäen auki lukon. "Mistä on kysymys?"
"Paljostakin", vastasi laiha, kiihtynyt mies, työntyen sisään avatusta ovesta, "isänne, tarkoitan sir Alexander, on odottamatta tullut toimistoon ja oli kovin suutuksissaan, kun ei löytänyt teitä sieltä, sir. Saatuaan kuulla, että olitte lähtenyt orkideamyymälään, hän julmistui, sir, julmistui, ja lähetti minut hakemaan teitä."
"Vai niin?" vastasi mr. Somers kevyellä ja järkkymättömällä äänellä. "No, sanokaa sitten sir Alexanderille, että tulen heti. Menkää vain takaisin, Briggs, ja sanokaa hänelle, että tulen heti."
Briggs lähti vastahakoisesti.
"Minun täytyy jättää teidät, mr. Quatermain", sanoi mr. Somers sulkiessaan ovea hänen lähdettyään, "mutta lupaatteko olla näyttämättä kukkaa kellekään ennen minun paluutani? Puolen tunnin kuluttua olen täällä taas."