En aikonut sitä sanoa, mutta olin käynyt hermostuneeksi ja ajatus livahti huuliltani sanoina. Taas mr. Stephenin kasvot alkoivat paisua. Hän käänsi ne akkunaan kuin katsellakseen vastapäistä seinää, mutta minä näin hänen hartiainsa hytkyvän. Himmeä älyn välähdys syttyi Woodden'in kalpeaan silmään. Noin kolmea minuuttia myöhemmin hän oli ymmärtänyt pilan. Hän kulahdutti jotakin käärmeenkesyttäjistä ja kaniineista ja päästi lyhyen, äänekkään naurun.
Mitä tulee sir Alexanderiin, hän virkkoi vain:
"En käsittänyt oikein huomautustanne, sir, tahtoisitteko olla ystävällinen ja toistaa sen?"
Kun en näyttänyt halukkaalta seuraamaan kehoitusta, hän jatkoi:
"Ehkä siinä tapauksessa tahtoisitte toistaa, mitä kerroitte minulle myymälähuoneessa?"
"Minkävuoksi?" kysyin. "Puhuinhan aivan selvästi ja te näytitte ymmärtävän."
"Olette oikeassa", sir Alexander vastasi; "ajan hukkaaminen on tarpeetonta." Hän kierteli Woodden'in ympärillä, joka seisoi lähellä ovea, yhä pidellen edessään paperiin käärittyä kasvia. "No, Pölkkypää", hän kiljui, "sanokaa miksi ostitte tuon roskan?"
Woodden ei vastannut, ainoastaan liikahti vähän. Sir Alexander uudisti kysymyksensä. Tällä kertaa Woodden asetti kukan pöydälle ja vastasi:
"Jos puhutte minulle, sir, niin se ei ole minun nimeni, ja sitäpaitsi, jos nimitätte minua vielä sillä tavalla, niin puhkaisen päänne, vaikka olisitte kuka", ja hyvin harkitusti hän kääri ylös hihansa, paljastaen ruskeat käsivartensa, minkä nähdessäni minäkin olin tukahtua sisälliseen nauruun.
"Kuulkaa nyt, isä", sanoi mr. Stephen, astuen esille. "Mitä tämä kaikki hyödyttää? Asia on aivan selvä. Minä käskin Woodden'in ostaa kukan mihin hintaan tahansa. Sen lisäksi annoin hänelle kirjallisen valtuuden, joka vietiin huutokaupanpitäjälle. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Totta kyllä ei koskaan johtunut mieleeni, että hinta nousisi 2,300 puntaan — typerä 300 puntaa oli ajatukseni, mutta Woodden täytti vain saamansa käskyn, eikä häntä sentakia saa solvata."