"Siinä on herra, jota kelpaa palvella", huomautti Woodden.
"Hyvä on, nuori mies", vastasi sir Alexander, "olet ostanut tavaran.
Tahdotko nyt olla hyvä ja sanoa, miten ehdotat sen maksettavaksi?"
"Minä ehdotan, isä, että sinä maksat sen", vastasi mr. Stephen miellyttävästi. "Kaksituhatta kolmesataa puntaa tai kymmenen kertaa niin paljon ei tee sinua huomattavasti köyhemmäksi. Mutta jos, niinkuin on luultavaa, sinä katsot asiaa eri kannalta, silloin on ehdotukseni, että maksan sen itse. Kuten tiedät, tuli osalleni äitini testamentin mukaan määrätty rahasumma, jota sinä vain elinaikasi saat hallita. Aion nostaa summan tällä takuulla — tai muuten."
Jos sir Alexander oli ennestään vihainen, oli hän nyt kuin hullu härkä kiinalaisen sananparren mukaan. Hän raivosi ympäri huonetta; hän käytti sanoja, joiden ei pitäisi päästä yhdenkään kunniallisen kultakauppiaan huulilta, sanalla sanoen, hän teki kaikkea, mitä hänen asemassaan olevan henkilön ei olisi pitänyt tehdä. Raivottuaan väsyksiin asti hän syöksyi pöydän ääreen, repäisi maksumääräyslipun kirjastaan ja merkitsi siihen £ 2,300.—.—. maksettavaksi haltijalle, kuivasi sen imupaperilla, rypisti kokoon ja kirjaimellisesti heitti pojalleen vasten kasvoja.
"Sinä arvoton nulikka ja tyhjäntoimittaja!" hän jyrisi. "Minä panen sinut tänne toimistoon, jotta oppisit arvokkaita ja kunniallisia tapoja ja vähitellen pääsisit arvossapidettyyn asemaan. Mitä tapahtuu? Sinä et välitä vähääkään kultakaupasta, näytät jäävän koko asiasta aivan tietämättömäksi. Et myöskään hävitä rahojasi, tai oikeammin minun rahojani, millään hienon miehen tavalla, niinkuin esimerkiksi kilpa-ajoissa tai korttipelissä tai edes — no, olkoon sanomatta. Ei, sinä valitset kukat, mitättömät, kurjat kukat, joita lehmä syö ja liikeapulaiset kasvattavat takapihoilla."
"Vanha idyllimäinen maku: Aatamin otaksutaan asuneen puutarhassa", uskalsin pistää väliin.
"Tahtoisitkohan pyytää pörrötukkaista ystävääsi olemaan hiljaa", ärjyi sir Alexander. "Aioin juuri lisätä, vaikkakin oman nimeni vuoksi aion vastata veloistasi, että olen tällaisesta saanut kyllikseni. Teen sinut perinnöttömäksi, jos elän kello neljään, jolloin asianajajain toimistot suljetaan, sillä Jumalan kiitos en omista mitään perittyä, ja minä erotan sinut toiminimestä. Saat lähteä ansaitsemaan elatuksesi millä tavalla haluat, vaikka orkideanviljelyksellä, jos se sinua miellyttää." Hän pysähtyi vetämään henkeä.
"Siinäkö kaikki, isä?" kysyi mr. Stephen ottaessaan taskustaan sikaria.
"Ei vielä, sinä kylmäverinen kerjäläisnulikka. Twickenham'issä oleva talosi on minun. Saat olla hyvä ja muuttaa pois; aion ottaa sen haltuuni."
"Omasta mielestäni, isä, olen oikeutettu viikon irtisanomisaikaan, niinkuin kuka vuokraaja tahansa", virkkoi mr. Stephen ja sytytti sikarinsa. "Ja jos sinä vastaat kieltävästi, täytynee minun pyytää sinua antamaan häätömääräys. Ymmärrät kai, että minun täytyy järjestellä asioitani, ennenkuin voin niin äkkiä astua ulos elämään."