"Suu kiinni, sinä — sinä — kurkkukasvi!" raivosi hurjistunut kaupparuhtinas. Samassa hän joutui innostuksen valtaan. "Etkö ajattelekin enemmän rumaa kukkaa kuin vanhaa isääsi? Joka tapauksessa aion tehdä lopun tuosta", ja hän huitaisi pöydällä olevaa kukkaa, ilmeisesti aikoen vahingoittaa sitä.
Mutta sen huomasi valpas Woodden. Kuin väijyvä peto hän pujahti suurena ja leveänä sir Alexanderin ja hänen vihansa esineen väliin.
"Koskekaapa 'O'Paving'iin', niin isken teidät maahan", hän huusi venyttäen.
Sir Alexander katsahti 'O'Paving'iin', sitten Woodden'in lampaanreiden levyiseen nyrkkiin ja — muutti mielensä.
"Kirottu 'O'Paving'", hän sanoi, "ja joka-ikinen, joka on sen kanssa tekemisissä", ja syöksyi samassa ulos huoneesta, paukauttaen oven jäljestään kiinni.
"No niin, nyt se on ohi", virkahti mr. Stephen, leyhytellen itseään nenäliinalla. "Hermostuttava kohtaus, vai mitä, mr. Quatermain — mutta olen nähnyt sen ennenkin, niin sanoakseni. Ja mitä sanoisitte nyt aamiaispäivällisistä? Pym on aivan likellä, ja siellä saa hyvin hyviä ostereja. Mutta ehkä on parasta ajaa pankin ohi ja nostaa nämä rahat. Kun isäni on vihainen, hän saattaa tehdä mitä vain. Hän voi vaikka peruuttaa maksumääräyksen. Woodden, lähtekää te Twickenham'iin 'O'Pavo'n' kanssa. Pitäkää sitä lämpimänä, sillä se on hyvin arka kylmälle. Pankaa se lämpöhuoneeseen täksi yöksi ja antakaa sille vähän, hyvin vähän haaleaa vettä, mutta varokaa koskemasta kukkaan. Ottakaa nelipyöräiset rattaat, ne kulkevat hitaasti mutta varmasti, ja muistakaa pitää ikkunat auki ja olla tupakoimatta. Tulen kotiin päivälliseksi."
Woodden pyyhkäisi otsasuortuvaansa, otti ruukun vasempaan käteensä ja lähti oikea nyrkki pystyssä — luultavasti siltä varalta että sir Alexander odottaisi häntä nurkan takana.
Senjälkeen mekin läksimme ja pysähdyttyämme hetkiseksi pankkiin nostamaan rahoja, jotka, kuten huomasin, summasta välittämättä maksettiin ilman muuta, söimme ostereja eräässä ravintolassa, joka oli niin täynnä, että emme voineet keskustella.
"Mr. Quatermain", sanoi toverini, "on harmillista, ettemme voi puhella täällä, vielä vähemmin katsella orkideaanne, jota haluaisin perinpohjin tutkia. Ainakin viikon ajan minulla on vielä katto pääni päällä ja, lyhyesti sanoen, tahtoisitteko tulla vieraakseni päiväksi tai pariksi? Minä en tiedä mitään teistä, ja te tiedätte minusta ainoastaan, että olen nuorukainen, jonka isäni on tehnyt perinnöttömäksi, syystä että en ole osannut olla hänelle mieliksi. Saattaa kuitenkin olla mahdollista, että voisimme viettää yhdessä muutamia hauskoja hetkiä, puhellen kukista ja muusta senkaltaisesta; tarkoitan, ellette ole lupautunut mihinkään muuhun."
"En ole lupautunut", vastasin. "Olen vain Etelä-Afrikasta tullut muukalainen ja asun hotellissa. Jos annatte minulle sen verran aikaa, että voin noutaa tavarani, tulen mielelläni yöksi luoksenne."