Mr. Somers'in pienellä koiravaljakolla, joka odotti kaupungin tallissa, saavuimme Twickenham'iin noin puoli tuntia ennen auringonlaskua. Talo, jonka nimi oli Verbena Lodge, oli pieni, neliskulmainen punatiilirakennus, peräisin varhaisemmalta Yrjön-aikakaudelta, mutta puutarhat, jotka peittivät yli neljäkymmentä aaria tiIan pinta-alaa, olivat hyvin kauniit tai olivat ainakin olleet sitä kesällä. Kasvihuoneissa emme käyneet, sillä oli liian myöhäistä nähdä kukkia. Juuri meidän tullessamme Wooddenkin saapui nelipyöräisillä rattaillaan ja lähti isäntänsä kanssa katsomaan paikkaa "O'Pavo'lIe".
Sitten seurasi päivällinen, hyvin hauska ateria. Isäntäni oli sinä päivänä työnnetty ulos maailmaan, mutta tämän seikan hän ei sallinut vaikuttaa iloisuuteensa vähääkään. Nähtävästi hän oli päättänyt nauttia hyvyyksistään niin kauan kuin niitä riitti, sillä hänen samppanjansa ja portviininsä olivat erinomaisia.
"Nähkääs, mr. Quatermain", hän sanoi, "on vain hyvä, että saimme ryöpyn, sillä se on kuohunut jo pitkän aikaa. Arvoisa isäni on ansainnut niin paljon rahaa, että hän tahtoisi minunkin ryhtyvän samaan puuhaan. Mutta minä en ymmärrä sen tarpeellisuutta. Pidän kukista, etenkin orkideoista, ja vihaan kultakauppaa. Minun mielestäni ainoa säädyllinen paikka Lontoossa on myymälähuone, jossa tapasimme toisemme, ja Kukkaviljelystarha."
"Niin", vastasin hyvin epäröiden, "mutta asia näyttää hiukan vakavalta. Isänne korosti hyvin aikomuksiaan, ja kuinka aiotte tällaisen elämän jälkeen", osoitin kaunista hopeakalustoa ja portviiniä, "tulla toimeen kovassa maailmassa?"
"Älkää luulko, että välitän siitä vähääkään, muutos saattaisi olla hauskakin. Vaikkakaan isäni ei muuttaisi mieltään, minkä hän kylläkin voi tehdä, sillä pohjaltaan hän pitää minusta, koska olen rakkaan äitini kaltainen, eivät asiat olisi kovin huonosti. Minulla on vähän rahaa äitini perintönä, £ 6,000 tai 7,000, ja sitten myyn 'Odontoglossum Pavon' sir Joshua Tredgold'ille siitä hinnasta, minkä hän antaa — hän on juuri se pitkäpartainen herra, jonka kerroitte kilpailleen Woodden'in kanssa yli kahteentuhanteen puntaan — tai ellei hän enää halua, jollekulle muulle. Kirjoitan asiasta tänä iltana. Sanottavia velkoja minulla ei liene, sillä isäukko on antanut minulle vuosittain £ 3,000, tai se on oikeastaan osuuteni liikevoitosta ja palkka työstäni kultavälitysliikkeessä, ja paitsi kukkia minulla ei ole muita kalliita mielitekoja. Siis menneisyys hemmettiin, ja tämä tulevaisuudelle ja mitä se mukanaan tuonee", ja hän tyhjensi portviinilasinsa ja nauroi hilpeätä nauruaan.
Hän oli todella erittäin miellyttävä nuori mies, tosin hiukan liian huoleton, mutta huolettomuus ja nuoruus sopivat yhteen kuin paloviina ja soota.
Vastasin maljaan ja join pohjaan viinini, sillä otan mielelläni hyvän viinilasin, milloin satun saamaan, niinkuin tekisi kuka tahansa, joka on kuukausimääriä saanut vain pilautunutta vettä, vaikka myönnänkin sen sopivan minulle paremmin kuin portviini.
"No, mr. Quatermain", hän jatkoi, "jos olette valmis, niin sytyttäkää piippunne, ja menkäämme toiseen huoneeseen tutkimaan Cypripediumianne. En saa unta yöllä, ellen vielä kerran saa sitä nähdä. Odottakaa kuitenkin hetkinen, jotta saamme käsiimme tuon vanhan aasin, Woodden'in, ennenkuin hän menee sisään."
"Woodden", virkkoi isäntä, kun puutarhuri saapui, "tämä herrasmies, mr. Quatermain, näyttää teille orkidean, joka on kymmentä kertaa kauniimpi kuin 'O'Pavo'."
"Pyydän anteeksi, sir", vastasi Woodden, "mutta jos mr. Quatermain sanoo niin, hän valehtelee. Sitä ei ole luonnossa; sellaista kukkaa ei kasva missään."