"No se, että toimitamme jaon teidän ehdottamassanne suhteessa, mutta vain sillä ehdolla, että minä saan osani luonnossa — tarkoitan kasvia, ja että loput siitä saan ensimmäisenä ostaa sovitusta hinnasta."
"Mutta, mr. Somers, toivotteko siis saavanne hankituksi nuo 2,000 puntaa ja aiotteko todella ottaa mieskohtaisesti osaa retkeen?"
"Tietysti aion. Luulin teidän ymmärtäneen. Tarkoitan, siinä tapauksessa, että huolitte minut. Vanha mielipuoli ystävänne, te ja minä aiomme yhdessä etsiä ja löytää kultaisen kukan. Se on siis päätetty."
Seuraavana päivänä päätös vahvistettiin kirjallisesti, kahtena kappaleena kirjoitetulla, kummankin allekirjoittamalla sopimuksella.
Ennenkuin kaikki lopullisesti saatiin järjestykseen, vaadin kuitenkin, että mr. Somers'in piti puhutella viimeistä kumppaniani Charles Scroope'a kahden kesken, jotta viimemainittu voisi antaa hänelle täydellisen ja yksityiskohtaisen kuvauksen minusta. Nähtävästi keskustelun tulos oli tyydyttävä, niin ainakin päätin siitä hyvin sydämellisestä ja kunnioittavasta käytöksestä, jolla nuori Somers kohteli minua senjälkeen. Pidin myöskin velvollisuutenani selittää hänelle hyvin selvästi ja Scroope'n ollessa todistajana aikomamme yrityksen suuret vaarat. Sanoin hänelle suoraan, että hänen piti olla valmis kuolemaan nälkään tai kuumeeseen, petojen tai villi-ihmisten käsiin, kun taas menestys oli hyvin epätietoinen ja luultavasti saavuttamaton.
"Tekin antaudutte samoihin vaaroihin", hän sanoi.
"Niin kyllä", vastasin, "mutta ne kuuluvat siihen kovaan elinkeinoon, jota harjoitan metsästäjänä ja tutkimusretkeilijänä. Sitäpaitsi nuoruuteni on ohi, ja olen läpikäynyt kokemuksia ja tappioita, joista te ette tiedä mitään ja jotka saattavat minut panemaan hyvin vähän arvoa elämälle. En pidä paljon väliä, kuolenko vai saanko elää vielä muutamia vuosia. Sen lisäksi seikkailun kiihoitus on käynyt minulle jonkinlaiseksi välttämättömyydeksi. En usko, että voisin kauan elää Englannissa. Olen sitäpaitsi fatalisti. Uskon, että kun aikani tulee, minun on lähdettävä, ja että tuo hetki on ennakolta määrätty ja etten millään teollani kykene sitä kiirehtimään tai viivyttämään hetkeäkään. Teidän olosuhteenne ovat erilaiset. Olette kovin nuori. Jos jäätte tänne ja lähestytte isäänne oikeassa hengessä, hän epäilemättä unohtaa kaikki kovat sanat, jotka hän äskettäin teille lausui ja joihin todella annoittekin hänelle jonkun verran aihetta. Kannattaako hylätä sellaiset mahdollisuudet ja antautua sellaisiin vaaroihin yhden harvinaisen kukan löytämisen toivossa? Sanon tämän omaksi tappiokseni, sillä mahtanee käydä vaikeaksi löytää toista henkilöä, joka olisi halukas antamaan £ 2,000 tällaiseen tarkoitukseen, mutta sittenkin vaadin teitä punnitsemaan sanojani."
Nuori Somers katsoi minuun hetkisen, puhkesi sitten sydämelliseen nauruun ja huudahti: "Mitä muuta lienettekään, mr. Allan Quatermain, joka tapauksessa olette hieno mies. Ei ainoakaan kultakauppias koko kaupungissa olisi niin kauniisti puhunut omaa etuaan vastaan."
"Kiitos", minä vastasin.
"Sitäpaitsi", hän jatkoi, "minäkin olen kyllästynyt Englantiin ja haluan nähdä maailmaa. En etsi ainoastaan kultaista Cypripediumia, vaikka senkin kyllä mielelläni haluaisin. Se on vain vertauskuva. Etsin seikkailua ja romantiikkaa. Kuten te minäkin olen fatalisti. Jumala on valinnut oman aikansa lähettäessään meidät tänne, ja minä luotan siihen, että hän valitsee oman aikansa myöskin kutsuessaan meidät jälleen pois. Vaarat jätän siis Hänen käteensä."