"Niin, mr. Somers", minä vastasin hyvin juhlallisesti. "Seikkailuja ja romantiikkaa saatatte kyllä löytää, niitä on runsaasti Afrikassa, Tahi löydätte nimettömän haudan jossain kuumeisessa rämeseudussa, Mutta olette itse valinnut ja rohkeutenne miellyttää minua."
Kuitenkin olin niin vähän tyytyväinen tähän asiaan, että noin viikkoa ennen lähtöämme rohkaisin pitkän harkinnan jälkeen mieleni ja kirjoitin sir Alexander Somers'ille kirjeen, jossa selitin koko jutun niin selvästi kuin osasin salaamatta edes yrityksemme vaarallista luonnetta. Lopuksi kysyin, pitikö hän viisaana sallia ainoan poikansa lähteä sellaiselle retkelle vain vähäisen erimielisyyden vuoksi.
Kun ei kirjeeseen tullut vastausta, jatkoin matkavarustuksia. Rahaa oli runsaasti, sillä "O'Pavo'n" jälleenmyynti sir Joshua Tredgold'ille oli onnistunut tyydyttävästi vaikkakin pienellä tappiolla, ja niin saatoin iloisin mielin käyttää varoja kaikkeen tarpeelliseen, Ei milloinkaan ennen minulla ole ollut sellaisia varustuksia kuin ne, jotka lähetettiin edeltämme laivaan.
Vihdoin lähtöpäivä tuli. Seisoimme Paddington'in asemasillalla, odottaen Dartmouth'in junan lähtöä, siihen aikaan nimittäin Afrikan laivat lähtivät tästä satamasta. Minuuttia tai paria ennen junan lähtöä, juuri ollessamme astumassa vaunuun, huomasin tutun näköiset kasvot, joidenka omistaja nähtävästi etsi jotakuta tungoksesta.
"Mr. Briggs", sanoin hänen ohikulkiessaan, "etsittekö mr. Somers'ia?
Hän on tuolla sisällä."
Kirjuri hyppäsi vaununosastoon ja ojensi mr. Somers'ille kirjeen. Sitten hän taas sukelsi esiin ja odotti. Somers luki kirjeen ja repäisi irti puhtaan arkinpuoliskon, jolle hän kiireesti kirjoitti muutaman sanan. Hän antoi sen minulle, jotta ojentaisin sen Briggs'il!e, enkä voinut olla katsomatta, mitä siihen oli kirjoitettu. Sanat kuuluivat: "Liian myöhäistä nyt. Jumala siunatkoon Sinua, rakas isäni. Toivon, että tapaamme toisemme taas. Ellemme, niin koeta ajatella ystävällisesti paljon vaivaa tuottanutta ja typerää poikaasi, Stephen." Hetken kuluttua juna oli lähtenyt.
"Sivumennen sanoen", hän virkkoi, kun puhalsimme asemalta, "sain terveisiä isältäni, joka lähettää tämän teille."
Avasin kirjekuoren, jolle osoite oli kirjoitettu rohkealla, pyöreällä käsialalla, joka mielestäni oli kuvaavaa kirjoittajalle, ja luin seuraavaa:
"K. Herra!
Ymmärrän vaikutteenne, jotka saivat Teidät kirjoittamaan minulle ja kiitän Teitä sydämellisesti kirjeestänne, joka todistaa, että olette arvostelukykyinen ja kunniantuntoinen mies. Kuten otaksutte, retki, jolle poikani on lähtenyt, ei mielestäni ole järkevä. Olette huomannut erotuksen hänen ja minun välillä, sillä ne astuivat vastakkain Teidän läsnäollessanne. Itse asiassa tunnen olevani Teille anteeksipyynnön velkaa siitä, että sekoitin Teidät ikävään perheriitaan. Kirjeenne sain vasta tänään, sillä se oli lähetetty minulle toimistosta käsin maatilalleni. Olisin heti tullut kaupunkiin, mutta olen pahaksi onneksi saanut leinikohtauksen, joka tekee minulle mahdottomaksi liikkumisen. Senvuoksi en voi muuta kuin kirjoittaa pojalleni toivoen, että kirje, jonka lähetän erikoisen sanansaattajan mukana, saapuu hänelle ajoissa ja muuttaa hänen päätöksensä matkan suhteen. Samalla saatan lisätä, että vaikka olen eronnut ja eroan hänestä monessa kohdin, kuitenkin olen syvästi kiintynyt poikaani ja toivon vakavasti hänen menestystään. Ilmoitusta hänelle tapahtuneesta vahingosta en jaksaisi ajatellakaan.