Käsitän, että muutos hänen suunnitelmissaan tällä yhdennellätoista hetkellä saattaisi Teidät vakavaan asemaan ja tukaluuksiin. Pyydän ilmoittaa Teille nimenomaan, että siinä tapauksessa hyvitän Teille kaikki ja poistan tileistäni nuo £ 2,000, jotka kuulen hänen luvanneen yhteiseen yritykseenne. Voi kuitenkin tapahtua, että poikani, jolla on verissä omaa itsepäisyyttäni, kieltäytyy muuttamasta mieltään. Siinä tapauksessa voin vain Korkeimman Voiman suojassa uskoa hänet Teidän huolenpitoonne ja pyytää Teitä holhoamaan häntä kuin omaa lastanne. Minä voin pyytää, ja enempää Te ette voi tehdä. Pyytäkää häntä kirjoittamaan minulle, kun tilaisuutta tarjoutuu, ja ehkä Tekin kirjoitatte; sanokaa hänelle myöskin, että vaikka vihaankin hänen kukkainsa näkemistä, jotka hän jätti taloonsa Twickenham'iin, koetan pitää niistä huolta.
Nöyrä palvelijanne
Alexander Somers."
Kirje liikutti minua syvästi, vieläpä teki minut hyvin levottomaksi. Sanaakaan sanomatta ojensin sen toverilleni, joka luki sen läpi huolellisesti.
"Hauska, että hän kirjoittaa tuolla tavoin orkideoista", hän virkahti. "Isällä on hyvä sydän, vaikka hän tottuneena kaiken ikänsä saamaan tahtonsa täytetyksi antaa kiivautensa voittaa."
"No, mitä aiotte tehdä?" kysyin.
"Tietysti jatkaa matkaa. Olen laskenut käteni auraan enkä aio katsoa taakseni. Jos sen tekisin, olisin lurjus ja sitäpaitsi, mitä ikinä hän sanookin, silti hän ei ajattelisi minusta parempaa. Älkää siis koettako vaikuttaa minuun, se ei hyödyttäisi mitään."
Hetkistä myöhemmin nuori Somers näytti verraten masentuneelta, mikä hänelle oli todella harvinainen mielentila. Ainakaan hän ei puhunut mitään, katseli vain vaunun akkunasta talvista maisemaa. Vähitellen hän kuitenkin tointui ja oli Dartmouth'iin saapuessamme hilpeä kuin ennenkin, vaikka minä puolestani en voinut ottaa osaa hänen iloisuuteensa.
Ennen laivan lähtöä kirjoitin sir Alexanderille ja kerroin hänelle tarkkaan asiain tilan, ja saman lienee tehnyt hänen poikansakin, vaikka ei näyttänyt kirjettä.
Durbanissa, juuri ollessamme lähdössä sisämaahan, sain kirjeeseeni vastauksen, joka oli lähetetty heti seuraavalla laivalla. Siinä hän sanoi täydellisesti ymmärtävänsä aseman ja lupasi, mitä ikinä saattaisikin tapahtua, olla syyttämättä minua, jota hän aina vakuutti ajattelevansa ystävällisin tuntein. Hän kehoitti minua vaikeuksien tai rahanpuutteen sattuessa nostamaan tarvittavan määrän hänen tililtään, siliä hän oli antanut siitä ilmoituksen Afrikan Pankille.
Edelleen hän lisäsi, että hänen poikansa oli joka tapauksessa osoittanut tarmoa, josta hän kunnioitti häntä.