"Hauska kuulla, Hans. Jos isäni, Saarnaaja, joka sinut kastoi, nyt olisi elossa, hänellä olisi paljon sanottavaa sinun käytöksestäsi eikä minulla ole epäilystäkään, ettei hän sitä tee heti, kun olet mennyt kuoppaan (s.o. hautaan). Sillä siellä kuopassa hän odottaa sinua, Hans."
"Tiedän, tiedän, baas. Olen ajatellut sitä, ja se surettaa minua. Arvoisa isänne, Saarnaaja, on varmaan hyvin vihainen minulle, kun tapaan hänet tulisessa paikassa, missä hän meitä odottaa. Mutta toivon tekeväni sovinnon hänen kanssaan tekemällä hyvää teidän palveluksessanne, baas. Olen kuullut, että baas aikoo lähteä metsästysretkelle. Tulin tänne liittyäkseni teidän seuraanne, baas."
"Vai minun seuraani! Sinähän olet vanha, et ansaitse viittä shillinkiä kuussa paitsi ruokaasi. Olet kurttuinen vanha viinaleili, joka ei pidä edes vettä."
Hans irvisti koko rumalla naamallaan. "Oi, baas! Olen kyllä vanha, mutta samalla viisas. Kaikkina näin vuosina olen kerännyt viisautta. Olen aivan yhtä täynnä sitä kuin mehiläisen pesä on täynnä hunajaa, kun kesä on mennyt. Ja, baas, voin paikata leilissä olevat raot."
"Hans, ei se hyödytä, en halua sinua. Aion mennä suureen vaaraan.
Minulla täytyy olla ympärilläni sellaisia, joihin voin luottaa."
"Hyvä, baas, ja kuka on luotettavampi kuin Hans? Kuka teitä varoitti quabien hyökkäyksestä Maraisfontein'issä ja siten pelasti —"
"Hys!" minä sanoin.
"Ymmärrän. En mainitse nimeä. Se on niin pyhä, ettei sitä saa mainita. Se on hänen nimensä, joka seisoo valkoisten enkelien kanssa Jumalan edessä; onneton juomari Hans ei saa sitä mainita. Ja kuka seisoi teidän rinnallanne siinä suuressa taistelussa? Oi, minä aivan nuorennun, kun ajattelen sitä, kuinka katto paloi; kuinka ovi kaatui, kuinka kohtasimme keihäillä varustetut quabit; kuinka te ojensitte pistoolin tuon Pyhän päätä kohti, jonka nimeä ei sovi mainita, tuon Suuren, joka tiesi miten kuolla. Oi, baas, meidän elämämme ovat punoutuneet yhteen niinkuin kiertokasvi puuhun, ja minne te menette, sinne minunkin on teitä seurattava. Älkää lähettäkö minua pois! En halua palkkaa, ainoastaan palan ruokaa, kourallisen tupakkaa ja teidän kasvojenne valoa sekä silloin tällöin sanan niistä muistoista, jotka kuuluvat meille yhteisesti. Olen vielä aivan vahva. Osaan ampua hyvästi — hyvästi. Baas, kuka neuvoi teitä tähtäämään korppikotkain pyrstöihin Verilöylyvuorella tuolla kaukana Zulu-maassa ja sillä tavalla pelasti koko buuri-kansan ja hänetkin, jonka nimeä ei saa mainita? Baas, ettehän lähetä minua pois?"
"En", minä vastasin, "saat tulla. Mutta sinun on vannottava isäni, Saarnaajan, hengen kautta olla koskematta mihinkään juomiin sillä matkalla."
"Minä vannon hänen henkensä ja tuon Pyhän kuolleen hengen kautta", ja hän heittäytyi polvilleen, tarttui käteeni ja suuteli sitä. Sitten hän nousi ja sanoi käytännöllisellä äänellä: "Jos baas voi antaa minulle kaksi huopapeitettä, niin olen kiitollinen, ja viisi shillinkiä tupakan ja uuden veitsen ostoon. Missä baas'in pyssyt ovat? Minun pitää rasvata ne. Minä pyydän, että baas ottaisi mukaansa sen pienen rihlapyssyn, jonka nimi on Intombi (Neito), sen saman, jolla ammuitte korppikotkia Verilöylyvuorella ja joka tappoi hanhet Hanhikuilulla, jolloin minä latasin ja te saitte suuren voiton buurista, jota Dingaan nimitti Kaksikasvoiseksi."