Kolme tulta, ne, jotka olivat aivan hänen edessään, olivat muita suuremmat. Hän otti sulkatukun, valitsi huolellisesti yhden, piti sitä taivasta vasten ja kuljetti sitten keskimmäisen tulen läpi, lausuen sitä tehdessään alkuasukkaiden minulle antaman nimen Macumazana. Otettuaan sulan tulesta hän tutki huolellisesti sen kärventyneitä reunoja, mikä toimitus sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkääni, sillä tiesin hyvin, että hän tiedusteli "hengeltään" minun kohtaloani retkellä. Mitä se vastasi, en tiedä, sillä hän pani sulan pois ja otti toisen, jolle hän teki samat temput. Nimi, jonka hän tällä kertaa lausui, oli Mwamwazela, joka lyhennettynä kuului Wazela ja oli kafferinkielinen nimi, jonka alkuasukkaat olivat antaneet Stephen Somers'ille. Se merkitsee Hymy ja oli epäilemättä valittu hänen iloisten, hymyileväin kasvojensa perusteella.
Kuljetettuaan sulkaa oikeanpuoleisen tulen läpi hän tutki sitä ja pani pois.
Samaan tapaan toimitus jatkui. Toisen toisensa jälkeen hän mainitsi metsästäjäin nimet, alkaen kapteenina omastaan; sitten hän kuljetti kunkin sulan hänen oman kohtalontulensa läpi, tutki sitä tarkkaan ja pani pois. Senjälkeen hän jälleen näytti vaipuvan uneen muutamaksi minuutiksi, heräsi sitten, aivan niinkuin herätään luonnollisesta unesta, haukotteli ja venytteli.
"Puhu", sanoi kuulijakunta suuren pelon vallassa. "Oletko nähnyt? Kuulitko? Mitä käärmeesi sanoi minusta? Ja minusta? Ja minusta? Ja minusta?"
"Olen kuullut ja olen nähnyt", hän vastasi. "Käärmeeni sanoo, että tämä matka on hyvin vaarallinen. Niistä, jotka matkalle lähtevät, kuusi kuolee kuulaan, miekkaan tai tautiin ja muut haavoittuvat."
"Oh!" sanoi yksi, "mutta kuka kuolee ja kuka pelastuu. Eikö käärmeesi sano sitä, oi tietäjä?"
"Kyllä, tietysti käärmeeni sen sanoo. Mutta käärmeeni käskee minun myöskin pitää suuni kiinni siitä asiasta, jottei joku meistä kävisi pelkuriksi. Hän sanoo edelleen, että ensimmäinen, joka kyselee lisää, on oleva yksi niitä, joitten on kuoltava. Kyseletkö nyt? Tai sinä? Tai sinä? Kysykää jos tahdotte."
Kumma kyllä kukaan ei seurannut kehoitusta. En koskaan oli nähnyt miesjoukkoa, joka olisi ollut niin välinpitämätön tulevaisuuden suhteen, ainakin näöstä päättäen. Itsekukin näytti päättäneen, että mitä häneen tulee, tulevaisuus sai jäädä omaan varaansa.
"Käärmeeni sanoi minulle muutakin", Mavovo jatkoi, "hän sanoi, että jos joukossamme on joku shakaali, joka luulee kuuluvansa noiden kuuden kuolemaan määrätyn joukkoon ja uneksii voivansa välttää kohtaloansa pakenemalla, niin siitä ei ole hyötyä. Sillä silloin käärmeeni on osoittava hänet minulle ja näyttävä, mitä hänelle oli tehtävä."
Nyt kaikki läsnäolevat yhteen ääneen vakuuttivat, että pakeneminen Macumazanan, heidän herransa, luota oli viimeinen ajatus, mikä saattoi heidän mieleensä johtua. Uskon noiden urhoollisten miesten puhuneen totta. Epäilemättä he uskoivat Mavovon taikuuteen rotunsa tavan mukaan. Hänen lupaamansa kuolema oli kuitenkin jonkun matkan päässä, ja jokainen toivoi olevansa yksi kuudesta pelastuvista. Sitäpaitsi sen ajan zulu oli liian tottunut kuoleman ajatukseen pelätäkseen liikaa sen kauhuja.