"Montako heistä haudattiin tuon kirkon luona olevan kummun alle?" minä kysyin nopeasti.
"Kuka teille sanoi, että heidät on haudattu sinne?" hän vastasi säpsähtäen, mutta huomasi samassa erehdyksensä ja jatkoi: "En tiedä, mitä tarkoitatte. En ole milloinkaan kuullut heidän hautaamisestaan. Hyvää yötä, kunnianarvoisat herrat, minun on mentävä pitämään silmällä tavaraini lastaamista Marialle." Sitten hän nousi, tervehti ja lähti astelemaan tai paremminkin vieriskelemään tiehensä.
"Maria siis ei ole lähtenytkään", minä sanoin ja vihelsin määrätyllä äänellä. Samassa Hans ryömi pimeästä huoneeseen, sillä vihellys oli minun merkkini hänelle.
"Hans", sanoin, "minä kuulen ääniä tuolta saarelta. Hiivi rannalle vakoilemaan, mitä siellä tehdään. Ei kukaan näe sinua, jos olet huolellinen."
"Ei, baas", hän vastasi irvistäen, "en usko, että kukaan näkee Hansia, jos hän on huolellinen, varsinkaan yöllä", ja hän pujahti ulos yhtä äänettömästi kuin oli tullutkin.
Nyt menin puhuttelemaan Mavovoa ja käskin häntä pitämään tarkasti vahtia ja huolehtimaan siitä, että joka miehen pyssy oli valmiina; epäilin nimittäin, että nämä ihmiset olivat orjakauppiaita ja saattoivat yöllä tehdä hyökkäykseen.
Siinä tapauksessa, minä sanoin, heidän oli peräydyttävä majaan, mutta eivät saaneet ampua ennen minun antamaani määräystä.
"Hyvä on, isäni", hän vastasi. "Tämä on onnellinen matka; en ikinä uskonut saavamme taistelua niin pian. Käärmeeni unhotti mainita siitä silloin illalla. Hyvää yötä, Macumazahn. Ei mikään kävelevä olento pääse luoksenne, niinkauan kuin me elämme."
"Älä ole niin varma", minä vastasin, ja sitten panimme maata makuuhuoneeseen vaatteet yllä ja pyssyt vieressä.
Seuraava, mitä muistan, oli tunne, että joku pudisteli minua hartioistani. Luulin, että se oli Stephen, joka oli luvannut valvoa iltayöstä ja herättää minut kello yhden aikaan yöllä. Hän olikin valveilla, sillä näin hänen piippunsa tulen hehkuvan.