"Niin", pilkkasi Hans, "sinun se on. Varastin sen korvastasi kulkiessani ohitsesi pimeässä. Etkö muista, että luulit hyttysen siihen pistäneen, ja huitaisit kasvojasi?"
"Se on totta", Mavovo ärjyi, "ja sinä hottentotti-käärme olet suuri omalla alhaisella tavallasi. Mutta ensi kerran, kun jokin minua kutkuttaa, huitaisen keihäällä enkä kädelläni."
Sitten lähetin molemmat ulos ja huomautin Stephen'ille, että tuo oli hyvä esimerkki rohkeuden ja taidon ikuisesta taistelusta. Senjälkeen panimme maata ja nukuimme vanhurskaan unta, sillä minä olin vakuutettu, että Hassanilla ja hänen ystävillään oli tänä yönä liian paljon puuhaa tullakseen häiritsemään meitä.
Herätessäni seuraavana aamuna huomasin Stephen Somers'in jo nousseen ja menneen ulos, eikä hän palannutkaan, ennenkuin minä jo olin päässyt puoliväliin aamiaistani.
"Missä maailmassa olet ollut?" minä kysyin, sillä huomasin, että hänen vaatteensa olivat repaleina ja märässä sammalessa.
"Ylhäällä tuossa korkeimmassa palmussa, Quatermain. Näin erään arabialaisen kiipeevän köyden avulla ja pyysin erästä toista opettamaan minulle tempun. Se ei olekaan ensinkään vaikeaa, vaikka näyttää ihmeelliseltä."
"Mitä ihmettä —" minä aloitin.
"Oi", hän keskeytti, "se on minun päähuvini. Akkunasta katsellessani luulin näkeväni orkidean aivan likellä latvaa, ja kiipesin siis ylös. Mutta se ei ollutkaan orkidea, ainoastaan röykkiö keltaista siitepölyä. Mutta vaivani palkaksi sain tietää jotakin. Istuessani palmun latvassa näin Marian ponnistelevan merelle saaren suojassa, ja kaukana huomasin savujuovan, ja kun katselin sitä kaukoputkella, olin näkevinäni jotakin, joka äärettömästi muistutti hitaasti rannikkoa pitkin kulkevaa sotalaivaa. Uskon varmasti, että se oli sotalaiva ja sitäpaitsi englantilainen. Sitten nousi sumu ja kadotin sen näkyvistäni."
"Kautta kunniani", minä sanoin, "se on varmaankin Krokodiili. Ei se ollutkaan aivan tuulesta temmattua, mitä sanoin Hassanille. Mr. Cato, Durban'in satamakapteeni, mainitsi minulle, että Krokotiilin piti kahden viikon sisällä tulla sinne noutamaan ruokavaroja palatessaan vakoilemasta orjakauppiaita. Olisipa omituista, jos se sattuisi kohtaamaan Marian ja pitäisi tarkastuksen sen ruumassa."
"Ei ollenkaan, Quatermain, sillä ellei kumpikaan muuta suuntaa, niiden täytyy kohdata noin tunnin kuluessa, ja toivon hirveästi, että niin käy. En ole antanut anteeksi tuolle Delgado lurjukselle sitä kepposta, jonka hän aikoi tehdä meille pujahtamalla tiehensä tavaroinemme, puhumattakaan noista onnettomista orjaraukoista. Olepa hyvä ja anna kahvia."