Seuraavain kymmenen minuutin ajan me söimme vaieten, silli Stephen'illä oli loistava ruokahalu, ja aamullinen kiipeäminen oli! tehnyt hänet nälkäiseksi.
Juuri lopetettuamme ateriamme Hassan ilmestyi eilistäkin roistomaisemman näköisenä. Huomasin sitäpaitsi, että hän oli hurjalla tuulella, joka varmaan johtui juomingin aiheuttamasta päänkivistyksestä. Taikka mahdollisesti se seikka, että hän luuli Marian onnellisesti ja meidän huomaamattamme päässeen merille orjalasteineen oli syynä hänen muuttuneeseen käytökseensä. Kolmas mahdollinen syy saattoi olla se, että hän oli aikonut murhata meidät edellisen yönä, mutta ei ollut saanut sopivaa tilaisuutta tuon miellyttävän tuumansa toteuttamiseen.
Tervehdimme häntä kohteliaasti, mutta hän ei vastannut siihen, vaan kysyi töykeästi Sammyn välityksellä, milloin aioimme lähteä, sillä hän halusi saada jälleen haltuunsa talon, jota "kristityt koirat saastuttivat".
Minä vastasin, että aioimme lähteä niin pian kuin hänen lupaamansa kaksikymmentä kantajaa saapuisivat, mutta ei ennen.
"Te valehtelette", hän sanoi. "En ole koskaan luvannut teille kantajoita; minulla ei ole sellaisia."
"Tarkoitatteko, että lähetitte ne viime yönä kaikki pois Marian orjain mukana?" minä kysyin miellyttävästi.
Lukijani, oletko koskaan kiinnittänyt huomiota kunnioitettavassa iässä olevan ja äreäluontoisen koiraskissan ulkomuotoon ja käytökseen, kun pieni koira äkkiä häiritsee sitä kesken saaliin pyyntiä? Oletko huomannut, kuinka se vetäytyy kaarimaiseen ja luonnottomaan muotoon, kuinka se silminnähtävästi paisuu miltei kaksinkertaiseen kokoon, kuinka sen karva on pystyssä ja silmät salamoivat, ja oletteko kuullut sitä sanatonta ryöppyä, joka purkautuu esille sen avoimesta suusta? Jos olet, niin sinulla varmaan on hyvä käsitys siitä vaikutuksesta, jonka sanani tekivät Hassaniin. Mies näytti aivan halkeavan raivosta. Hän työntyi eteenpäin, verestävät silmät olivat pullistumaisillaan ulos päästä, hän kiroili hirveästi, tarttui suuren puukkonsa kahvaan, ja lopuksi hän teki samaa mitä kissakin, hän sylki. Stephen seisoi vieressäni tyynenä kuin kurkkukasvi ja hyvin huvitettuna, mutta oli sattumalta vähän lähempänä Hassania kuin minä ja sai siis osalleen koko julmuuden. Kautta kunniani, silloinpa hän heräsi! Hän päästi kiivaan huudon ja hyökkäsi samassa sekarotuista vastaan kuin tiikeri ja antoi hänelle aimo iskun keskelle nenää. Hassan hoipertui taaksepäin, tarttuen puukkoonsa, mutta katsahtaessaan Stephen'iin hän päästi sen ja vaipui maahan. Minä sieppasin puukon, ja kun teko oli tehty ja sitä oli liian myöhäistä keskeyttää, annoin asian kehittyä ja pidätin zuluja, jotka olivat hyökänneet esille kuullessaan melun.
Hassan nousi, ja hänen kunniaksensa minun on sanottava, että hän hyökkäsi kuin mies, niska köyryssä. Hänen suuri kallonsa sattui keveämmän Stephen'in rintaan ja kaatoi hänet kumoon, mutta ennenkuin arabialainen ehti käyttää asemaansa, toinen oli jo jaloillaan. Sitten seurasi todella loistava taistelu. Hassan taisteli päällään, nyrkeillään ja jaloillaan, Stephen ainoastaan nyrkeillään. Väistäen vastustajansa hyökkäyksiä hän antoi iskunsa sivultapäin, ja pian hänen tyyneytensä ja taitonsa alkoivat vaikuttaa. Kerran Hassan nakkasi hänet nurin iskemällä kumartuneesta asennosta altapäin leukaan, mutta seuraavassa hetkessä arabialainen itse kirjaimellisesti lensi nurin. Oi, kuinka zulut iloitsivat ja minäkin aivan hypin ihastuksesta. Mutta jälleen Hassan nousi, sylkäisi suustaan pari hammasta ja ryhtyi uuteen menettelytapaan tarttumalla Stephen'iä vyötäisistä. Ylös ja alas he heilahtelivat, arabialainen potki polvillaan ja koetti purrakin englantilaista, kunnes tuska muistutti häntä lähteneistä etuhampaista. Kerran hän oli vähällä saada Stephen'in maahan — vähällä, mutta ei aivan, sillä kaulus, johon hän oli tarttunut (tarkoitus oli kuristaa) ratkesi, ja Hassanin turbaani valahti kasvoille, joten hän ei hetkiseen nähnyt mitään.
Samassa Stephen tarttui vasemmalla kädellään hänen vyötäisiinsä ja mukiloi uhriansa oikealla kädellään niin armottomasti, että hän vaipui istumaan maahan ja kohotti kätensä alistumisen merkkinä.
"Jalo englantilainen herra löi minua", hän läähätti.