"En, en ole kuullut mitään. Olin aikeissa matkustaa rannikolle tänä aamuna. Tullessani kotiin illalla tasan klo 8.50 sain sananne ja läksin matkaan. Siinä kaikki."
"Minun sananiko —" aloitin, mutta pysähdyin samassa ja pyysin häntä vertaamaan kelloaan minun kellooni. Omituista kyllä ne osoittivat aivan samaa aikaa parin minuutin erotuksella.
"Se on omituista", sanoin hitaasti, "mutta eilen illalla klo 8.50 koetin todella lähettää sanaa saadakseni apua, sillä pelkäsin seuralaiseni kuolevan", ja viittasin peukalollani telttaan päin. "Mutta en tarkoittanut sitä teille enkä kellekään ihmiselle, Veli Johannes. Ymmärrättekö?"
"Hyvin hyvästi. Sana lähetettiin, siinä kaikki. Lähetettiin ja luultavasti merkittiin kirjoihinkin."
Katsoin Veli Johannekseen ja Veli Johannes katsoi minuun, mutta sillä kertaa emme tehneet enempää huomautuksia. Tapahtuma oli kovin kummallinen, s.o. siinä tapauksessa ettei Veli Johannes valehdellut. Mutta ei kukaan ollut milloinkaan kuullut hänen valehtelevan. Hän oli totuutta rakastava henkilö, vieläpä kiusallisen turhantarkkakin ajoittain. Ja on kuitenkin olemassa ihmisiä, jotka eivät usko rukouksen voimaan.
"Mitä se on?" hän kysyi.
"Leopardin runtelema. Haavat eivät tahdo parantua, ja hänellä on kuumetta. En usko hänen kestävän pitkälti."
"Mitä tiedätte asiasta? Näyttäkää hänet minulle."
No niin, hän sai nähdä sairaan ja teki ihmeitä. Hänen metallirasiansa oli täynnä lääkkeitä ja kirurgisia instrumentteja, jotka viimemainitut hän ennen käyttöä keitti. Käsiänsäkin hän pesi niin perinpohjaisesti, että ajattelin niistä nahkan lähtevän, käyttäen enemmän saippuaa kuin olisin voinut luovuttaa. Ensin hän antoi Charles-raukalle annoksen jotakin, mikä näytti tappavan hänet; hän sanoi saaneensa lääkkeen kaffereilta. Sitten hän avasi reidessä olevat haavat, puhdisti ne ja sitoi keitetyillä yrteillä. Myöhemmin Scroope'n herättyä hän antoi hänelle juomaa, joka pani hänet hikoamaan ja poisti kuumeen. Kaiken loppu oli se, että kahden päivän kuluttua sairas nousi istualleen ja pyysi vahvempaa ruokaa, ja viikon kuluttua saatoimme lähteä kuljettamaan häntä rannikolle.
"Ajatelkaas, että teidän lähettämänne sana pelasti veli Scroope'n hengen", virkkoi vanha Johannes katsellessaan sairaan lähtöä.