"Tässä", minä sanoin ja osoitin häntä.
Arabialainen tuijotti, niin että luulin hänen silmäinsä pullistuvan päästä, sillä bey Hassan oli todellakin näkemisen arvoinen. Sitten hän huusi säikähtyneellä äänellä:
"Päällikkö, englantilainen sotalaiva ajaa takaa Mariaa."
Tykki jylähti toisen kerran. Hassan ei sanonut mitään, mutta hänen päänsä painui, ja minä huomasin hänen menettäneen kolme hammasta.
"Se on Krokodiili", minä huomautin hitaasti ja pyysin Sammyä kääntämään. Sitä sanoessani vedin taskustani esille Englannin lipun, jonka olin sinne pannut kuultuani, että laiva oli näkyvissä. "Stephen"; minä jatkoin levittäessäni sitä, "jos olet jo ennättänyt hengähtää, niin tahtoisitkohan kiivetä uudelleen tuonne palmupuuhun antamaan merkkiä merelle päin Krokodiilille?"
"Kuninkaan nimessä, sepä oiva keksintö", sanoi Stephen hilpeät kasvot hymyilevinä, vaikkakin vielä turvoksissa. "Hans, tuo minulle pitkä keppi ja nuoran pätkä."
Mutta Hassan ei ensinkään pitänyt sitä hyvänä keksintönä.
"Englantilaiset herrat", hän huohotti, "te saatte kantajat. Minä menen niitä noutamaan."
"Et mene", minä sanoin. "Sinä jäät tänne panttivangiksi. Lähetä tuo mies."
Hassan antoi muutamia lyhyitä määräyksiä ja lähetti katosi, tällä kertaa kohti oikealla olevaa paaluaidan ympäröimää kylää.