"Se on poissa", hän sanoi hämmästyneellä äänellä tunnustellessaan päänahkaansa.
"Niin", minä vastasin, "aivan poissa. Taikakilpi toimi hyvin, vai mitä?"
"Voitko panna sen takaisin, valkea herra?" hän kysyi.
"Se riippuu omasta käytöksestäsi", minä vastasin.
Sitten hän sanaakaan sanomatta kääntyi ja asteli sotilasten luo, jotka ottivat hänet nauruhuudoin vastaan. Imbozwi ei nähtävästi ollut suosittu henkilö, ja hänen avuttomuutensa ilahdutti heitä.
Babembakin riemuitsi. Hän ei osannut kyllin kiittää taikatemppuamme ja ryhtyi heti valmistuksiin kuljettaakseen meidät kuninkaansa luokse pääkaupunkiin, jonka nimi oli Beza, vakuuttaen, ettei meidän tarvinnut pelätä mitään vaaraa hänen eikä sotilasten puolelta. Ainoa, joka ei näyttänyt antavan arvoa taidollemme, olikin Imbozwi itse. Kun hän lähti, huomasin hänen silmässään katseen, joka puhui katkeraa vihaa, ja ajattelin jo mielessäni olleeni typerä käyttäessäni polttolasia, vaikkakaan en totisesti ollut aikonutkaan sytyttää hänen tukkaansa.
"Isäni", sanoi Mavovo minulle jälkeenpäin, "olisi ollut parempi antaa tuon käärmeen palaa kuoliaaksi, sillä siten olisitte tappanut hänen myrkkynsä. Olen itsekin jonkinlainen taikuri ja tiedän, ettei veljeskuntamme vihaa mitään muuta niin suuresti kuin naurun alaiseksi joutumista. Olette pilkannut häntä koko kansan edessä, ja sitä hän ei unohda, Macumazahn."
IX.
KUNINGAS BAUSI.
Puolen päivän aikaan me läksimme Bezan kaupunkia kohti, missä kuningas Bausi asui ja jonne meidän piti ehtiä seuraavana iltana. Muutamia tunteja rykmentti marssi edessämme tai oikeammin ympärillämme, mutta kun valitimme Babemballe melusta ja tomusta, heti hän aivan liikuttavan luottavaisena lähetti sen edemmä. Sitä ennen hän kuitenkin pyysi meitä vannomaan "äitimme kautta", mikä oli monille Afrikan heimoille pyhin vala, ettemme koettaisi karata. Tunnustan, että epäröin antaessani vastausta, sillä en ollut kovin rakastunut noihin mazitu-miehiin ja pelkäsin, ettei meillä olisi suuria mahdollisuuksia heidän maassaan, varsinkin kun olin Jerryn kautta saanut kuulla, että voitettu Imbozwi oli lähtenyt sotilasten joukosta jollekin omalle asialleen. Jos olisi ollut vallassani, olisin mieluummin koettanut livahtaa takaisin pensaikkoon ja rajan toiselle puolen sekä metsästää siellä muutamia kuukausia kuivan vuodenajan kestäessä ja ponnistellessani etelään päin. Se oli zulu-metsästäjäinkin ja Hansin toivomus, puhumattakaan Sammysta. Mutta kun mainitsin siitä Stephen'ille, hän rukoili minua hylkäämään koko ajatuksen.